jouni.rosenlof@jrcomplex.fi

Open Source Liiketoiminta, Daavid vs. Goljat vai Don Quijote vs. Tuulimyllyt?

"Complex World Needs Simple Solutions"

Open Source Liiketoiminta, Daavid vs. Goljat vai Don Quijote vs. Tuulimyllyt?

JRComplex Oy - blogi

Tämän artikkelin inspiraation lähteenä on toiminut COSSin (www.coss.fi) organisoima erinomainen Open Source seminaari OpenMind05. Teksti pohjautuu pitkälti seminaarin ohessa alkunsa saaneisiin ajatuksiini Open Source liiketoiminnan olemuksesta. Ajatuksen lento on ollut sen verran aktiivista tämän aiheen ympärillä, että olen päättänyt jatkaa tämän artikkelin päivittämistä säännöllisen epäsäännöllisesti.

Suurin osa perustekstistä on kirjoitettu jo vuonna 2005, sen jälkeen olen lähinnä vain tehnyt satuinnaisia pieniä täydennyksiä sinne tänne. Maailma kerkesi muuttua jo tänäkin aikana niin paljon (012008), että Open Source yhtiöistä tuli yrityskauppamarkkinoiden kuumimpia hittejä. Tästä tekstistä näkyy miten Suomessa oltiin vain muutama hassu vuosi sitten täydellisen pihalla Open Source business potentiaalista ja pönäkät ICT päättäjät lähinnä naureskelivat partaansa avoimesta koodista puhuttaessa, eivät naura enää.

Olen artikkelissani välillä hyvinkin kriittinen, mikä on IT maailmassa varsin poikkeuksellista. Tämä ylellisyys johtuu puhtaasti siitä, että riippumattomana toimijana ei tarvitse kuvia kumarrella tai nostattaa Hypeä milloin minkäkin totuuden tai “ismin” nimiin.

Artikkelin otsikon valinta ei ollut mikään sattuma, toisessa tapauksessa pieni voitti nopeudella ja tekniikalla ison ja kankean, toisessa tapauksessa taas yritettiin sitkeästi takapuoli edellä puuhun.

Open Sourcen mielenkiintoinen perus dilemma on, että toisille meistä Open Source on ideologiaa, radikalismia, kommunismia tai nörttien “kettutyttöilyä” ja toiset meistä taas yrittävät tosissaan saada siitä elantonsa. Jos on Open Sourcen ymmärtäminen vaikeaa liike-elämälle, niin on se sitä akateemisellekin maailmalle. Esimerkiksi omana opiskeluaikanani 90-luvulla ilmestyi jokaiseen opinahjoni Vaasan yliopiston ATK-luokkaan Linux koneita, mutta virallisella puolella koko asiaa ei edes huomattu, Open Sourcea ei mainittu yhdelläkään ohjelmistoliiketoimintaa sivuavalla kurssilla tai yhtenäkään mahdollisena tutkimus- tai lopputyöaiheena.

Open Source periaatteet näkyvät liike-elämässä huomattavasti laajemmin, kuin ensituntumalta edes oivalletaan. Monikohan on pohtinut esimerkiksi ilmaisjakelulehtien liiketoimintamallia, jossa ilmaisuudella pyritään saamaan tuotteelle riittävän laaja levikki, jotta mainostajat kiinnostuisivat. Rahaa tehdään siis puhtaasti kuluttajakontaktipinnalla itse tuotteen ollessa ilmainen ja vapaasti saatavilla. Ainoa ero ohjelmistomaailmaan on itse tuotteen vapaa kopiointi, joka ymmärrettävistä syistä ei ole niin kätevää. Jos ilmaisjakelu olisi digitaalista, lisäisi sen kopointi vain kuluttajarajapintaa entisestään ja toisi siten lisää mainostuloja. Myös Kari Uoti kiinnitti asiaan huomiota kirjassaan Rahapeli (wsoy 2007) arvioidessaan Janton Oy:n menestyksen syitä. Uoti nimitti kirjassaan ilmiötä Googlen ilmaisen palvelun malliksi, mutta oikea termi olisi tietysti ollut Open Source.

Open Sourcella on myös mielenkiintoinen taloushistorian näkökulmansa, yhdessä talkoillatekeminen kun on paljon varhaisempaa perua, kuin vastikkeellinen toiminta. Open Source ei myöskään synnytä vastakkainasetteulua esimerkiksi kolmannen maailman ja länsimaailman välille. Koodi on kaikille vapaata, hyödyttää tasapuolisesti kaikkia ja piratismikeskustelun voi unohtaa.

Johdanto

Matti Wuori kuvaa kirjassaan “Kaikki on totta, kirjoituksia kahdelta vuosituhannelta”, Otava, NGO (Non-Govermental Organisations) erilaisia kansalaisjärjestöjä ja vähemmistöliikkeitä mm.

  • Tietotekniikkaa hyödyntävä verkostoituminen
  • Ihmiset heräävät puolustamaan omaa elinympäristöään hyödyntämällä sosiaalista ja inhimillistä pääomaa
  • Verkostoilla ei ole selkeästi tunnistettavia johtajia
  • Verkostot toimivat vaakatasossa ilman ylhäältä saneltuja totuuksia
  • Kasvoton markkinatalous, taloudellinen valta ja politiikan muuttuminen taloudellisen vallan jatkeeksi synnyttävät vastavoimia, joita kansalaisjärjestöt edustavat
  • NGO liikkeiden merkitys on kasvanut voimakkaasti koko 90-luvun ajan

Henrik Ingo puolestaan kuvaa kirjassaan “Avoin Elämä” (www.avoinelama.fi) Open Source yhteisöjen valistunutta diktaattoria mm.:

  • Valistunut diktaattori on projektin johtaja, jolla on yksin kaikki päätäntävalta, esim Linus Torwalds
  • Linus on johtaja vain ja ainostaan vain, koska hän on niin fiksu. Jos Linus alkaisi tekemään huonoja ratkaisuja, jättäisivät ohjelmoijat hänet nopeasti ja perustaisivat uuden projektin
  • Linuksella on kaikki päätäntävalta ja toisaalta hänellä ei ole mitään valtaa. Muut pitävät häntä johtajanaan vain siksi, että hän on niin lahjakas. Mikään hierarkia tai muodollinen asema ei ole kannattelemassa Linuksen valtaa, se perustuu puhtaasti hänen kykyihinsä

Open Source liikkeessä on mielestäni selkeitä yhtymäkohtia kansalaisliikkeiden kehitykseen 90-luvulla. Open Sourcen kansalaisliikkeen omainen ideologinen tausta näkyy mm. siinä, että monissa projekteissa on edelleen havaittavissa voimakkaasti kaupallisuutta vastustavia ajatuksia ja henkilöitä. Tämä ideologinen tausta on kuitenkin selkeästi pehmentynyt 2000-luvulle tultaessa ja Open Source liiketoimintaa ja jopa sillä rikastumista ei enään katsota pahalla silmällä liikkeen sisällä. Herik Ingon kuvaama Open Source liikkeille tyypillinen “valistunut diktaattori” ei edusta perinteistä käskytysvalta suhdetta, joten se istuu hyvin Wuoren esiin nostamaan vaakatasoiseen hierarkiaan. Open Source johtamismalli mahdollistaa tehokkaan toiminnan ja päätöksenteon ja on samalla ääridemokraattinen, valtakausi voi toisin sanoen loppua heti, kun päätösten taso ja perusteet alkavat horjua.

Open Source johtamismallin ymmärtäminen ja halliseminen aiheuttaa jo ylipääsemätöntä päänvaivaa perinteiseen hierarkiseen liiketoimintamalliin tottuneille. Open Source on myös ideologialtaan hyvin poikkeava perinteisestä länsimaalaisesta omistukseen, hallintaan ja kontrolliin keskittyvästä ansaintalogiikasta, jota esimerkiksi lisenssibusiness puhtaimmillaan edustaa. Toisaalta kukaan IT alalla toimija ei voi ummistaa silmiään toimintaympäristön muutoksilta, joita mm. Open Source ilmiö edustaa.

1. Open Source leviää vai leviääkö sittenkään?

Musiikkiteollisuuden epätoivoinen yritys säilyttää perinteinen tuotanto – jakelu – malli juristien armeijoiden voimin kuvaa hyvin tilannetta, jossa radikaaliin liiketoimintaympäristön muutokseen ei olla halukkaita sopeutumaan.  Taloushistoria ei ole yleensä antanut kovin vahvaa ennustetta niille, jotka eivät sopeudu muutokseen, eikä olisi edes ensimmäinen kerta, kun kokonainen toimiala jää uuden ajan jalkoihin. Toisaalta omistusoikeuteen perustuva ajattelutapa on erittäin syväänjuurtunut ja nauttii lainsäätäjien erityisuojelusta.Musiikkiteollisuuden muutos täysin uuteen liiketoimintaympäristöön tapahtui 90-luvulla muutamassa vuodessa Internetin myötä ja 2000-luvulle tultaessa koko ala alkoikin olla lähempänä bittiteollisuutta, kuin perinteistä jakelukanavan hallintaa.

Ohjelmistoteollisuuden ajamat ajatukset ohjelmistojen patentoinnista vastaavat periaatteellisesti samaa, kuin loputtoman ahne musiikkiteollisuus saisi mahdollisuuden patentoida itselleen peräkkäisiä sointuja, lisensoisi niiden uudelleen käyttämisen ja loisi siten itselleen uuden kokonaan loppukuluttajista riippumattoman lisenssibusineksen. Tavallinenkin kaduntallaaja ymmärtää heti, miten älyttömäksi muusiikkialan tekijänoikeusahneus on jo nykyisellään paisunut, valitettavasti vain ohjelmistopatentoinnin vaikutusten ymmärtäminen on jo useimmille päättäjillekin liikaa.  Tässä kohtaa nähdään jo selvästi yksi Open Sourcen liiketoiminnan keskeisistä vastakkainasetteluista. Toisella puolella suuryritykset suurine patentti- ja tekijänoikeussalkkuineen sekä jakelukanavan hallinnallaan pyrkivät liiketoiminnan perusideologian mukaisesti kohti määräävää markkina-asemaa ja toisella puolella pienet ja kehittyvät yritykset pyrkivät kasvamaan ilman talutusnuoraa. Pienillä yrityksillä ei ole mitään mahdollisuuksia varmistaa, etteivät kehitetyt ohjelmistot loukkaisi kenenkään patenttioikeuksia, pienillä yrityksillä ei myöskään ole mitään mahdollisuuksia ylläpitää kallista juristiarmeijaa, joilla omia ohjelmistopatentteja puolustettaisiin. Open Source on kaikenkaikkiaan kulkenut varsin mielenkiintoisen kehityskaaren kaupallisuutta kavahtavasta ideologiasta koko ohjelmistomaailmaa koskettavaksi vapaan kilpailun tärkeäksi puolustajaksi ja pienten yritysten elinmahdollisuuksien turvaajaksi.

Open Sourcen leviämisessä voi mielestäni nähdä kahdenlaisia polkuja. Ensimmäisen skenaarion mukaan leviäminen noudattaa suurin piirtein nykyistä latua, jolloin:

  1. 2007 Open Office korvaa laajassa mitassa kaupalliset ratkaisut ja kaupalliset toimittajat siirtyvät tarjoamaan omia ratkaisujaan ilmaiseksi
  2. 2007 Avoin yhteinen dokumenttiformaatti yleistyy
  3. 2007 Internet syrjäyttää jakelukanavana Digitelevision jo ennen sen syntymää. Syntyy valtamediasta riippumattomia ohjelmatarjoajia. Mainostajat pyrkivät mukaan alakulttuurien omille kanaville perinteisen valtamedian sijaan (*)
  4. 2008Ilmaiset IP puhelut WLAN verkon yli syrjäyttävät kaupalliset ratkaisut
  5. 2008 Linux on korvannut perinteiset kaupalliset Unixit ja ko. toimittajat ovat siirtyneet laajassa mitassa tukemaan Linuxia
  6. 2008 Open Source Ohjelmistot astuvat perinteisien kaupallisten ohjelmistojen markkina-alueelle liiketoimintajärjestelmissä ja tietokannoissa
  7. 2008 Organisaatioilla on Open Source strategia ja isot organisaatiot siirtyvät Open Source ratkaisuihin työpöydällä Open Officen ja avoimien dokumenttiformaattien myötä
  8. 2010 Main Stream ohjelmistot ovat Open Sourcea ja kaupallisille toimijoille on jäänyt erikoisalueet esim. sulautetuissa ratkaisuissa
    (*) Olen jo itsekin ollut kehittämässä erään pienen yhteisön omaa verkkomedia palvelua, uutisten mukaan Mediakaista Oy on juuri aloittamassa lähetystoimintaa Internetin yli jne.

Toinen skenaario onkin sitten paljon karumpi:

  1. Suomen uusi tekijänoikeuslaki, Lex Karpela astuu voimaan
  2. 2006 EU hyväksyy laajassa mittakaavassa ohjelmistojen patentoinnin
  3. 2007 Datan tallennusformaateiksi julkisella sektorilla valitaan suurien ohjelmistoyritysten lobbaamat suljetut formaatit
  4. 2007 Open Source ohjelmistokehitys tyrehtyy länsimaissa massiivisten patentti- ja tekijänoikeusoikeudenkäyntien jälkeen
  5. 2007 Ohjelmistoliiketoiminnan hallinta keskittyy suuryrityksille ja tekniikan lisensoinnista tulee merkittävin osa koko alan liikevaihdosta
  6. 2007 Patentti- ja tekijänoikeus oikeudenkäynnit yleistyvät ja alan osaamisesta muodostuu merkittävää liiketoimintaa. Suuryritysten markkinaosuustaistelu siirtyy hinnoista ja innovaatioista oikeussaleihin (tästä on jo ollut kommentteja Talouselämä lehdessä, jossa Nokian edustajat ovat peräänkuuluttaneet aggressiivista tekijänoikeussalkun hallintaa ja siitä saatavia voittoja)

Jälkimmäisen skenaarion takana on melkoisen joukko asiaa ajavia monikansallisia yrityksiä ja Open Sourcea puolestaan ymmärtää yleensä vain erittäin valistunut suppea vähemmistö päättäjistä. Ville Oksanen totesi COSS seminaarissa 31.5.2007, että patenttioikeudenkäynnit ja rahastus on nyt todenteolla käynnistymässä USA:ssa, eikä patenttipuolustus omalla patenttisalkulla toimi, koska riitelijät eivät tee- tai kehitä itse mitään, vaan omistavat vain oikeuksia (ks. kpl 12.1). Aika hyvän ennusteen laadin jo vuonna 2005.

Suomen uusi tekijänoikeuslaki on ensimmäinen ja erittäin merkittävä askel hyökkäyksessä avointa ohjelmistomaailmaa vastaan. Kysymys ei siis todellakaan ole vain mp3:sista ja musiikin nettikopioinnista, vaan paljon laajemmasta koko digitaalista maailmaa koskettavasta asiasta. Laissa ollaan lähdetty yksinomaan kaupallisten oikeuksien omistajien puolustamisesta, mikä jättää jo itsessään ajatuksen Open Source maailmasta täysin ulkopuolelle. Laki antaa mahdollisuuden hyökätä Open Source ja Linux jakeluja vastaan perusteluna niiden käyttämät medioiden soittokomponentit. Kyseinen laki ja kaikki vastaavat lait muualla maailmassa antavat mahdollisuuden rajoittaa Linuxin  ja  Open Source ratkaisujen nousua kotikäyttäjien avulla valtavirran Main Stream ratkaisuksi. Viihdekäyttö on merkittävin kotikoneiden käyttömuoto sisältäen pelaamisen, musiikin, IP-puhelut ja katseltavat mediat. Paremmuutta ja kuluttajan suosiota ei enään välttämättä ratkaista teknisillä ja käytettävyysominaisuuksilla, vaan lainsäädännöllä pakottamalla. Ensimmäinen esimerkki lain vaikutuksista oli suomenkielisen Knoppix CD Linux jakelun keskeyttäminen Funetin ftp-palvelussa vedoten ratkaisemattomiin tekijänoikeuskysymyksiin. Knoppixin käyttäjien vastareaktion varmaan arvaattekin, hetkessä verkkoon syntyi lukuisia vaihtoehtoisia paikkoja saada ohjelmisto ladattua itselleen. Mikäli tällainen kehitys jatkuu, siirtyvät käyttäjät lopulta poliisi ja tekijänoikeusjuristit kintereillään suljettuihin ja salattuihin vertaisverkkoihin.

Kovin kauaa ei ole siitä, kun VHS nauhurin piti tuhota koko elokuvateatteribusiness, tai C-kasetin piti tuhota levymyynti. Eräs kollega totesi, että Knoppixin tapauksen logiikalla autoilu pitäisi pikimmiten kieltää, koska se saattaa aiheuttaa liikenneturmia ja tällä jopa säästettäisiin oikeita ihmishenkiä! Helsingin Sanomien yleisönosastolla 8.1.2005 huomioidaan, että tuolien taiteellisilla suunnittelijoilla tulisi olla oikeus saada istumiskertainen käyttökorvaus. Itse lisäisin listaan vielä, että kirjastoilta tulee pikimmiten vaatia lainauksien mukaista tekijänoikeuskorvausta luovan työn tekijöille, jos kerran kampaamot ja taksitkin joutuvat korvauksen pulittamaan. Talous-Sanomat Lauantai 4.3.2006 tuo tekijänoikeussoppaan kokonaan uuden lusikan, kun uutisen mukaan Saksalainen keittiömestari on innostunut muiden esimerkistä ja lähtenyt hakemaan luomuksilleen tekijänoikeussuojaa. Niinpä niin, kukaan ei taatusti voi väheksyä keittiömestarin luomuksia sen vähempää taiteena, kuin kirjoja tai musiikkia.

Open Sourcen pelastajaksi nousee kuitenkin mielestäni sen käyttäjät. Open Source  on jo tällä hetkellä levinnyt niin laajalle kuluttajien, yritysten ja organisaatioiden käyttöön, että kehityksen estäminen lainsäädännöllä johtaisi merkittävään vastaliikkeeseen:

  • Kuluttajat jatkavat Open Source ohjelmistojen käyttöä lainsäädännön kriminalisoinnista huolimatta (vrt. uusi tekijänoikeuslaki/Suomi)
  • Open Source liike alkaa tehdä vastakanteita Open Source lisenssien rikkomuksista (kehitys on jo käynnissä Yhdysvalloissa)
  • Open Source kehitys piiloutuu niissä projekteissa, joissa juridinen uhka on olemassa (tämäkin kehitys on jo käynnissä, vrt. Audio/Video ohjelmistojen kehitys)
  • Yksityisyyden suojasta huolestuneet kuluttajat alkavat painostaa päättäjiä ja yhtiöitä (vrt. kuluttajien reaktio Sony BMG ja rootkit yritys)
  • Globaalit monikansalliset monopolit muodostuvat kehityksen esteiksi myös länsimaissa ja synnyttävät uudestaan kansallisen protektionismin

Eräs erityisen mielenkiintoinen vastailmiö on merkittävien Open Source toimijoiden itsensä muodostamat tekijänoikeussuojat (esimerkki www.patentcommons.org). Open Source maailmassa businestä tekevät yritykset haluavat suojata omaa Open Source perustaista liiketoimintaansa ulkopuolisten syytöksiä vastaan, joista esimerkkinä vaikka SCO:n tekijänoikeuskanteet linuxia vastaan, joissa taustarahoittajan on ollut mm. Microsoft. Ensimmäinen erä päättyi elokuussa 2007 SCO:n tappioon tuomarin päätettyä, että Novell omistaa oikeudet Unixiin. SCO:n rahat alkavat olla lopussa, mutta sota tulee varmasti jatkumaan.

Myös Richard Stallmanin Free Software Foundation (www.fsf.org) on alkanut työstämään GPL lisenssistä uutta kolmosversiota. IT-oikeuden yhdistys (www.it-oikeus.org) järjesti aiheesta seminaarin Hankenilla 7.3.2006 Tilaisuus oli juristimaisittain mahdollisimman maailmaa syleilevä ja vähän konkreettisia vastauksia antava. Keskusteluissa sivuttiin mm. YK:n ihmisoikeuksien julistusta, USA:n Patriot Act:ia ja kuultiin koko joukko jossittelua. Toisaalta tämä on varsin ymmärrettävää, koska Open Source Vs. patentit/lisenssit/kaupalliset oikeudet oikeustapauksia ei Suomessa ole ja maailmallakin vain kourallinen ja niistäkin suurin osa on sovittu jo oikeuden ulkopuolella. Perusongelma asiassa tuntuu kuitenkin olevan kaupallisten oikeuksien haltijoiden halu saada rusinat pullasta, eli päästä osalliseksi valtavasta Open Source yhteisöjen tuottamasta ohjelmistomassasta, maineesta ja ilmaisesta työstä pitäen samalla kuitenkin omat “liikesalaisuudet” visusti itsellään. Ennustin jo aiemmin, että IPR osaamisesta muodostuu oma himoittu juristikoulukunnan taiteenlajinsa ja tämä näkyi hyvin tässäkin tapahtumassa. Päähuomion ja suurinta juristikritiikkiä sai GPL:n eri kaupallisia hyödyntämismahdollisuuksia rajoittavat ehdot ja niiden kiertäminen mahdollisimman läheltä, kuitenkin niin ettei vain jouduttaisi GPL:äämään myös omia tuotoksia (ns. Viral effect). Arto Teräs Suomen Linux käyttäjien yhdistyksestä nosti esiin GPL lisenssin peruslähtökohdan, joka on loppukäyttäjien, siis kuluttajien, digitaalisten oikeuksien suojaaminen ja samalla avoimuuden filosofian levittäminen. Etusijalla ei siis ole luoda järjestelmää, joka takaisi kaupallisten oikeuksien ja Open Source yhteisöjen sujuvan naittamisen keskenään. On aivan totta, että nykyisellään Open Source ratkaisujen parissa on aivan liian sekava ja vaikeatajuinen joukko erilaisia lisenssimalleja. Todellinen uhka ei kuitenkaan ole tähän saakka ollut kaupallisten oikeuksien haltijoiden syytteet Open Source koodia vastaan, vaan tilanne on ollut pikemminkin toisinpäin. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kaupalliset yritykset sujuvasti hyödyntäisi Open Source koodia ja tutkimustyöntuloksia surutta omissa ratkaisuissaan kaikessa hiljaisuudessa. Ohjelmistopatentointi ja tiukentuva tekijänoikeuslainsäädäntö saattavat kuitenkin kääntää tilanteen päälaelleen, jolloin kysymys ei enään olekkaan koodin kopioinnista, vaan idean, algoritmin, koodekin, reverse-engineeringin tms. kaltaisista perusteista.

Open Sourcen ja kaupallisten intressitahojen yhteentörmäyksen voi tiivistää seuraavasti:

  • Open Source tekijät haluavat, että jos heidän työtään käytetään hyväksi, julkistetaan myös nämä uudet lisäykset Open Sourcena. Tämä on koko Open Source maailman kumulatiivisen kehityksen ydin, annat jotain ja saat takaisin enemmän
  • Jos Open Source koodia käytetään hyväksi puhtaasti kaupallisissa tarkoituksissa ja/tai omaa osuutta ei haluta antaa yhteisölle takaisin, käytetään projektien kaupallisia versioita ja maksetaan tekijöille asiaankuuluvia lisenssikorvauksia

Myös GPL lisenssi itse on kohdannut kritiikkiä tästä edellämainitusta ongelmasta (esim. Linux Journal, Maaliskuu 2006), ts. mikä lisenssimalli takaisi Open Source koodareille mahdollisimman sujuvasti heille kuuluvan korvauksen heidän tekemiensä ratkaisujen selkeästi kaupallisesta hyödyntämisestä. Osa kaupallisista valmistajista hödyntää räikeästi Linuxin käyttäjämassan tuomia markkinoita antamatta takaisin mitään muuta, kuin suljetun ajurikoodin (esim. NVIDIA; lähde: Linux Journal, 03/2006). Linux yhteisö ei halua tai edes uskalla kritisoida tilannetta, koska oheislaitteiden tuki ja ajurit ovat ehdottoman kriittisiä komponentteja Linuxin käytettävyydelle. Itse Linus Torwaldskin on ottanut asiaan voimakkaasti kantaa ja asettunut vastustamaan kernelkoodin muuttamista GPLv3:n mukaiseksi. Linuksen näkökulma on hyvin pragmaattinen, Linus tietää Linuxin kehityksen riippuvuuden hardisvalmistajista, eikä halua mukaan lisenssiehtoja, jotka voisivat aiheuttaa heidän kanssaan ongelmia. Linuksen katsantokanta olisi jopa vielä nykyistä tilannetta vapaampi ja enteilee Linuxin siirtymistä erilaisiin sulautettuihin hardiksiin, kuten puhelimet, PDA laitteet, digiboxit tms. Olen itse törmännyt varsin konkreettisesti hardisvalmistajien haluun varmistaa kontrolli keinolla millä hyvänsä (vrt. kpl 11.). Seuraavan kappaleen Microsoft/FAT esimerkki kuvaa varsin hyvin myös oheislaite- ja sulautettuun Open Source maailmaan liittyviä riskejä, jotka voivat pahimmassa tapauksessa päästää kaupallisen tahon rahastamaan ilmaiseksi antamatta kenellekkään mitään takaisin. Mielestäni koko Open Sourcen ydinkysymys on, voiko Open Source tarjota täysin vaihtoehtoisen toimintamallin, vai jääkö Open Source vain loppukäyttäjiä (=potentiaalisia asiakkaita) houkuttavaksi makupalaksi siitä, mitä kaupallinen ratkaisu voi tarjota?

Kaupallisten yritysten käyttäytyminen tekijänoikeussuhteessa on hyvinkin kaksijakoista ja tätä kirjoittaessa Microsoft on saanut läpi USA:ssa patenttioikeuden FAT tiedostojärjestelmään. FAT on niin yksikertainen ja alkeellinen, ettei sille olisi missään nimessä pitänyt antaa patenttia, mutta kun iso rahaa puhuu, niin muut on hiljaa. FAT patentointi antaa Microsoftille mahdollisuuden rahastaa lisenssillä melkoista joukkoa digikameroiden, mp3 soittimien, muistitikkujen tms. laitteiden valmistajia. Koska Microsoft on monopoliasemassa, se on tietysti ensin vaatinut kaikkien laitevalmistajien käyttävän FAT tiedostojärjestelmää Windows yhteensopivuuden takaamiseksi ja nyt kun kaikki sitä käyttävät on aika avata rahahanat. Suuri kysymys kuuluukin, alistuvatko valmistajat tyytyväisenä lypsylehmiksi, vai aletaanko etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja, esim. kaikille valmistajille avoimia Open Source tiedostojärjestelmiä? Riittävä ahneus saattaa hyvässä lykyssä koitua jopa Open Sourcen eduksi, toivotaan niin.

Koko tekijänoikeuskilpavarustelu on kaikkiaan hyvin vastemielinen ilmiö, josta hyötyvät vain ja ainoastaan lakiasiaintoimistot ja lakipalveluntarjoajat, häviäjien lista on jo sitten paljon pidempi, eikä vähimpänä yrittäjyyttä ja yritystoimintaa lamaannuttava vaikutus. On todella hurskasta haaveilla, että ohjelmistojen tekijänoikeudet jäisivät hyödyntämään Suomalaisia monikansallisten monopolijättien sijaan. Hyvä esimerkki korkean tason päättäjien lyhytnäköisyydestä on keskustapuolueen presidenttiehdokkaan Matti Vanhasen vastaukset Suomen Linux käyttäjien yhdistyksen vaalikyselyyn. Matti Vanhanen olisi ensimmäisten joukossa lisäämässä monimutkaista lainsäädäntöä ohjelmistojen ympärillä “yhdenmukaistamisen” siivellä. Yhdenmukaistaminen tarkoittaa käytännössä EU:n lainsäädännön ajamista lähemmäksi amerikkalaista mallia, jossa mikä tahansa “tuplaklikkauksesta” asti on patentoitavissa. Matti Vanhanen ottaa esimerkin auton ilmastointilaitteen uuden toiminnallisuuden tuottavan ohjelmiston patentoinnista, ihmettelen todella paljon, mahtaako ilmastointilaitteen toiminta olla todella patentoinnin mukainen uniikki alkuperäiskeksintö? Matti Vanhasen esimerkin mukainen ohjelma ei sitä taatusti ole. Alkeellisiin sulautettuihin laitteisiin tehtävä koodi on lähes täysin toistensakaltaista ja patenttioikeudenhaltija voisi syyttää ketä tahansa samaa sulautettua hardwarea käyttävää oikeuksiensa rikkomisesta. Matti Vanhanen mainitsee Open Source ohjelmistojen tuovan uutta kilpailua kuluttajien kotiratkaisuihin, on tainnut Matilta mennä täysin ohi keskustalaisen ex-missi ministerin läpi ajama uusi tekijänoikeuslaki ja sen ohessa käyty keskustelu lain  kokonaisvaikutuksista. Viimeisenä Matti Vanhanen ottaa esille halunsa edistää suomen ohjelmistotuotannon edellytyksiä, itse en olisi tästä edistämisestä näillä vastauksilla niinkään varma.

Matti se sitten jaksaa kantaa huolta vuodesta toiseen amerikkalaisista työpaikoista ja Microsoftin monopoliaseman tukemisesta. Matti poseerasi Ameriikan matkallaan tyytyväisenä toimittajille Bill Gatesin kanssa ja julisti Microsoftin “hyväsydämistä” lahjoitusta suomen kouluille (esim. HS 19.1.2008). Niin tunteella Matti on julistanut ohjelmistopatentoinnin ja Microsoftin ilosanomaa, että taitaa Matillekin Microsoftin yhteiskuntasuhteiden johtajan paikka olla avoinna poliittisen uran jälkeen.

Julkisuudessa on jopa alettu keskustelemaan koko tekijänoikeussuojan perusteista ja siitä, tulisiko tieteen ja tiedon saavutukset olla kaikille yhteistä avointa pääomaa, jonka tehtävänä olisi ensisijaisesti synnyttää  ympärilleen mahdollisimman paljon kumulatiivista kehitystä. Kaiken kattavat ja kehitystä ohjailevat IPR oikeudet synnyttävät nopeasti vastareaktioita. Mielenkiintoista seurata, miten esimerkiksi Suomessa päättäjien kannanotot ovat radikaalisti muuttuneet, kun tekijänoikeudet ovat alkaneet uhata mobiilin television syntyä. Toivottavasti tämä artikkeli antaa omalta osaltaan lisäpontta tekijänoikeuskeskustelun jatkamiseen. Nostan hattua ja kumarran syvään Mikko Rauhalan organisoimalle julkiselle tunnustukselle tekijänoikeuslain mahdollisesta rikkomuksesta ja vaatimukselle poliisitutkinnan aloittamisesta (lisätietoja Digitoday). Hyvä, että edes joku rohkea pakottaa viranomaisia ottamaan asioihin kantaa ja nostaa tekijänoikeuslain epäkohdat esiin, ennenkuin Knoppixin jakelua merkittävämpää vahinkoa Open Source liikkeelle pääsee syntymään.

HS 11.10.2007 uutisoi brittiyhtye Radioheadin myyvän itse levyään netissä suoraan ohi levy-yhtiöiden, vieläpä niin, että asiakas saa itse päättää hinnan. HS 13.10.2007 uutisoi miten Madonna on vaihtanut jo vuodesta 1982 olleen sopimuksensa Warner Music Groupista konserttijärjestäjä Live Nation:iin. Yhtyeet ja artistit ovat ottaneet aloitteen omiin käsiinsä, koska tekijänoikeusmonopoliensa taakse linnoittautuneet dinosaurukset eivät ole kyenneet uudistamaan liiketoimintaansa, vaan ovat mieluummin hyökänneet kuluttajia, siis artistien omia faneja, vastaan oikeustoimilla yms.

Talous-Sanomien IT-viikko 2.3.2006 valottaa Suomalaisen tekijänoikeusjuridiikan kytkykauppaa. Uutisen mukaan opetusnimisteriön päällikkö Jukka Liedes on Teoston entinen lakimies, Gramexin alaisen organisaation hallituksessa, Suomen Tekijänoikeudellisen yhdistyksen puheenjohtaja jne, jne. Koko tekijänoikeussoppaa hämmentävä opetusministeriö on niin syvällä tekijänoikeuksien omistajien hyvä-veli kerhoissa, että oikein hirvittää. Nykyisessä tilanteessa on turha odottaa kuluttajien ja Open Sourcen edut huomioivaa tasapuolista lainsäädäntöä, onneksi vinoutunut tilanne on jo huomattu.

Open Source koskettaa vahvasti myös koko Internettiä itseään, ilman nettiä Open Sourcen vaatima verkostoituminen ei olisi ollut mahdollista. Nykyisen kaltaista Internetiä tuskin olisi koskaan synynyt, mikäli sen leviäminen olisi ollut kaupallisten toimijoiden hallussa. Vertailukohdaksi voi hyvin ottaa Suomen tietoyhteiskuntatavoitteet, joissa laajakaistojen rakentaminen on jätetty kaupallisten toimijoiden vastuulle. Tulokset, tai paremminkin niiden puutteet puhuvat puolestaan, kaupallisilla toimijoilla ei ole mitään haluja investoida uuteen tekniikkaan tai laatuun niin kauan, kun vanhallakin tekniikalla voi rahastaa. Hidastelu saa toki tukea myös päättäviltä tahoilta, jokainen voi vain arvella mitä vaikka digitelevisio hankkeelle tapahtuisi, jos saatavilla olisi 10 – 20 Mbps yhteydet edullisesti kaikissa suomen kaupungeissa.

Suomen hinku mobiiliksi ihmemaaksi lepää nykyisin mobiilin television varassa. Esimerkit muualta maailmasta (esim. Korea) ovat osoittaneet, että ainoastaan avoin malli, jossa palvelut ovat suurimmaksi osaksi ilmaisia ja ratkaisun käyttäminen kiinteähintaista ja erittäin edullista, ts. käyttöä ei rangaista kustannuksilla, on ainoa mahdollisuus saada riittävää kriittistä massaa taakse. Täällä pohjolan perällä asioiden ymmärtäminen ei ole koskaan ollut vahvuuksia ja liiketoimintamalleja raapustellaan innokkaasti yhdessä jos toisessakin paikassa. Kuluttajaa ja loppukäyttäjää pidetään jotenkin tyhmänä ja tahdottomana olentona, jonka tarpeita ja tottumuksia voidaan ohjailla mielin määrin toinen toistaan mielikuviteksillisemmilla mainoskampanjoilla, joiden jälkeen kukkaronnyörit aukeavat iloisesti rahastajille.

Suosittelen muuten lukemaan TIVI, Tietoviikon nro. 2. 20.1.2006 kolumnin, jossa Liikenne- ja Viestintäministeriön entinen ylijohtaja Harri Pursiainen valottaa näkemyksiä digitelevisiosta ja tietoverkoista: Suomalainen katselee Televisiota vielä 2020 ja nopeiden laajakaistojen varassa toimivat riippumattomat ja vapaat ratkaisut ovat utopiaa. Mielenkiintoista, että julkishallinnon kristallipallosta näkee IT alan kehityksen ja muutoksen näinkin tarkasti jopa viidentoistavuoden päähän. Ei kauheasti hämmästytä, vaikka suomi on jo pudonnut tietoverkottumisen junasta.

Edullinen langaton Internet (WLAN) edustaa niin ikään Open Source ajatusta silloin kun pyritään levittämään langaton verkko rajoittamattomasti kaikkialle ja sisäänpääsy on kaikille ilmaista. Ei ole mitenkään yllättävää, että ilmainen langaton netti ei ole levinnyt juuri edes pääkaupunkiseudulle, muusta suomesta puhumattakaan. Avoin WLAN veisi operaattoreilta laskutusmahdollisuuden, joka perustuu asiakkaan ja verkon välisen liittymäpisteen hallintaan ja pakottaisi luomaan aitoja palveluja. Ilmainen kuluttajakäyttö veisi pohjaa pois myös paljon rahaa nielleiltä 3G tekniikoilta ja mahdollistaisi ilmaiset IP puhelut yms. lisäarvopalvelut. Tässäkin kohtaa voi pohtia, kumpi reitti palvelisi nopeammin tekniikan ja loppukäyttäjäpalvelujen kehitystä sekä kuluttajan etua, Open Source vai kaupallinen. Taitaa pohjolan mobiili ihmemaa olla kuin tarun hohtoinen El Dorado, lähempänä kansallisrunoutta, kuin todellisuutta. Edellisen epäilijöille suosittelen tutustumista vaikka Tallinnan langattoman tekniikan kehitykseen ja Viron kehitykseen IT alalla ylipäänsä. Ai niin, muitellaanpas vielä mistä se Skype olikaan kokoisin. Skype on muuten ottanut tavoitteekseen päästä mukaan mobiiliratkaisuihin, jolloin Skype luurista toiseen soittaminen on ilmaista, veikkaan aikamoista ryntäystä Skype luurien kimppuun heti, kun sellaisia on saatavilla.

Internetin voima on ollut ja on edelleen sen Open Source idean kaltaisessa avoimuudessa: kuka tahansa voi saada äänensä kuuluviin, sisältö on kaikille avointa ja millään taholla ei ole ylivaltaa. Täysin avoin vaikutuskanava, joka on nousemassa valtamedioiden ohitse herättää levottomuutta niissä tahoissa, jotka ovat perinteisesti valtamedian hallinnalla pystyneet ohjaamaan tiedonvälistystä. Räikeimmät yritykset kontrolloida Internetin käyttöä löytyvät tietysti niistä maista, joissa kansalaisoikeudet ovat muutoinkin kyseenalaisia, esim. Kiina, mutta vastaava kehitys on käynnissä myös länsimaissa. Voimakas lainsäädäntökehitys Internetin ympärillä, milloin terrorismin ja rikollisuuden torjunnan, milloin lapsipornon torjunnan siivellä pyrkii luomaan myös meillä länsimaissa vastaavan kontrollijärjestelmän (lisätietoja: EFFI, Jyrki Kasvi).

Jatkona edelliseen voisi todeta, että eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen (HE99/2006) laiksi lapsipornon estämiseksi, samalla aloitettiin Suomessa Internetin ennakkosensuurin aika oikeastaan ilman minkäänlaista sananvapaus keskustelua. 2007 eduskuntavaalit ovat niin lähellä, että kukapa tohtisi sananvapauden kaltaisesta pikkuasiasta välittää, kun voi kalastaa irtopisteitä lapsipornolla. Jään odottamaan seuraavaa sensuurin kohdetta: terrorismi, ei toivottu kirjallisuus, vaaralliset poliittiset mielipiteet, eläinaktivistit, näitähän riittää. Kaikille niille, jotka haluavat tutustua lähemmin vastustamisen ja kontrollin historiaan suosittelen lämpimästi Ari Turusen erinomaista kirjaa “Ei onnistu, Jälkiviisasta vastustamisen historiaa”, WSOY, ISBN: 951-0-25363-4. Kaikille niille, joiden mielestä kontrolli on normaalia tietoyhteiskuntakehitystä palauttaisin mieliin, miten tehokkaasti eräs keskieurooppalainen valtakoneisto hyödynsi ihmisistä kerättyä tietoa, väestökirjanpitoa ja uutta tietojenkäsittelytekniikkaa, lopputuloksena oli 6 miljoonaa kuollutta. Lisälukemistona voisi olla vaikka erään  toisenkin osapuolen kuvaa sodasta antavan www-sivuston tarina (HS viikkoliite 2/2006).

2. Open Source goes Main Stream

Useat suur-yritykset (IBM, Nokia jne.) ovat lähteneet näyttävästi mukaan Open Source junaan arvioituaan Open Sourcen nouseen jo niin merkittäväksi tekijäksi, että “if you can’t beat ’em, join ’em”. Suuryritysten mukaantulo on Open Sourcelle kaksiteräinen miekka, toisaalta se avaa ovia ja tasoittaa tietä, mutta toisaalta isoilla pojilla ei aina välttämättä ole puhtaat jauhot pussissa. Suuryritysten Open Source rintamalla on nähtävissä seuraavanlaisia strategioita:

  • Open Source on keino karistaa kilpailijoita markkinoilta Julkaistaan täysin vastaava ratkaisu, kuin ikävällä kaupallisella kilpailijalla Open Sourcena ja syödään siten kilpailijan business
  • Julkaistaan täysin vastaava ratkaisu, kuin ikävällä Open Source projektilla ja tarjotaan konsultointipalvelut päälle vielä aavistuksen halvemmalla, kuin ko. projektilla on varaa tarjota. Käytetään lisäksi markkinointiin hetken aikaa reilusti enemmän resursseja
  • Open Source on keino lisätä yritysasiakkaita omalle kaupallisella ratkaisulle
  • Julkaistaan oma Open Source projekti tai tuetaan näyttävästi jotain olemassa olevaa projektia, joka toimii samalla alueella, kuin oma kaupallinen tuote. Kontrolloidaan Open Source projektin kehitystä niin, että tietty joukko ratkaisun tärkeitä ominaisuuksia jää puutteelliseksi tai puuttuu kokonaan. Pidetään markkinoinnilla huoli, että potentiaaliset asiakkaat “ymmärtävät” siirtyä kaupalliseen ratkaisuun, mikäli haluavat “business tason ominaisuuksia, luotettavuutta ja tukea”
  • Käytetään kilpailijoiden karistamiskeinoja, mikäli Open Source projekti alkaa kasvaa liian merkittäväksi ja uhkaa oman kaupallisen ratkaisun markkinoita
  • Luodaan kilpailevia Open Source projekteja, jotka hajottavat ko. asiasta kiinnostuneen yhteisön resursseja ja hidastaa siten kaupalliselle ratkaisulle kilpailevan Open Source ratkaisun kehitystä

Suuryritysten toimintaa arvioitaessa tulee aina pitää mielessä:

  • Tavoitteena on aina kasvu, jonka ääripäänä on täydellinen monopoliLoppukäyttäjien kontrolli
  • Tuottajien, valmistajien ja myyjien kontrolli
  • Palveluiden hankinnan ja tuottamisen kontrolli
  • Kolmannen osapuolen ratkaisujen kontrolli
  • Jakelukanavan kontrolli
  • On kannattavampaa tehdä projekteja kaupallisilla ratkaisuillaLisenssien myynnistä/jälleenmyynnistä saadaan hyvät katteet
  • Projektien loppusummia saadaan nostettua
  • Työn ja konsultoinnin hinta ei tunnu niin korkealta korkeiden kiinteiden kustannusten rinnalla
  • Ratkaisut halutaan mahdollisimman pitkälle standardoida ja minimoida osaamisvaatimus (ns. best practise ratkaisut)
  • Asiakas joutuu ostamaan jatkokehitys- ja muutostyöt pitkälti ratkaisun toimittajalta tai tarkasti rajatulta joukolta sertifioituja partnereita
  • Asiakkaan kaupallinen ympäristö päivittyy uusiin versioihin yleensä vähintään kolmen vuoden syklillä, jolloin saadaan myytyä samoja ratkaisuja uusina XYZ yhteensopivina versioina

Edellä listatut näkökohdat liittyvät myös pieniin yrityksiin. Olen monta kertaa keskustellut erilaisia  IT-palveluja tarjoavien pienten toimijoiden kanssa ja törmännyt siihen, miten merkittävää roolia katteissa lisenssimyynti voi merkitä. Loppuasiakaspäässä tämä näkyy tietysti tarkoitukseen tarpeettoman järeinä ja kalliina ratkaisuina, vai mitä tuumisitte matkalaskujen käsittelyjärjestelmästä, jota varten olisi pitänyt erikseen hankkia Solaris palvelin tai yksinkertaisesta WWW-sisällönhallinnasta, jota varten tarvittiin kallis kaupallinen tietokantalisenssi. Kaupallisen toimittajan perimmäisenä tavoitteena on myydä mahdollisimman paljon mahdollisimman kalliita ratkaisuja ja asiakaspään “varmanpäälle” pelaaminen on yksi parhaista rahastuskeinoista. Todelliset megaluokan rahasampot, Erpit, CRM:ät, SOXit, integraatiohankkeet jne. jätän vielä toiseen kertaan.

3. Open Source ja innovaatiot

Mielenkiintoinen tutkimus Open Source projekteista osoittaa seuraavaa:

  • >81% Open Source projekteista eivät ole aktiivisia
  • 12,8% Open Source projekteista eivät olleet suoria kopioita olemassa olevista ratkaisuista (87,2% siis suoraan olemassa olevien ratkaisujen siirtämistä)
  • 1% projekteista oli teknisiä läpimurtoja ja uusia innovaatioita
  • Kaikki innovatiiviset projektit oli perustettu ennen vuotta 2001

Tutkimuksesta voidaan vetää seuraavia johtopäätöksiä:

  • Suurten yritysten tuotekehitys tapahtuu lähes täysin suljetun koodin alueella
  • Uusista Open Source projekteista suurin osa kuihtuu huomion puutteeseen

Menestyksekkäästä Open Source projektista voidaan löytää mm. seuraavia yhteisiä nimittäjiä [Lähde: Andreas Schuldei, Sustainability and Revitalization of a Global Developer Community; OpenMind05]

  • Projektin tulee ratkaista tekijöidensä akuuttia tarvetta
  • Projektilla tulee olla johto ja ohjaus, joka kykenee luomaan edellytykset yhteisötyyppiselle työskentelylle (ilmapiiri, yhteisöllisyys, tapaamiset, organisointi jne.)

Tästä voidaan vetää seuraavia johtopäätöksiä:

  • Menestyksekkäät Open Source projektit keskittyvät pääasiassa sellaisiin ongelmiin ja ratkaisuihin, joitka koskettavat mahdollisimman suuren käyttäjäjoukon jokapäiväistä tietokoneen käyttöä
  • Kaupallinen menestyminen voi seurata projektia sen saavutettua kriittisen massan, mutta se ei ole peruslähtökohtana
  • Vain harvat Open Source projektit kykenevät menestymään ilman selkeää rahoitusta ja ammattimaista johtoa
  • Uudet innovaatioprojektit harvoin saavuttavat suuren käyttäjä/kehittäjäjoukon kiinnostusta, ts. ratkaisevat jo olemassa olevaa ongelmaa

Toisaalta koko ICT alan todellisen innovatiivisuuden voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa, kuten alan lehtien kolumneissa on viimeaikoina tehty. Voi todellakin väittää, että varsinaisia uusia kehitysaskeleita ei ole juurikaan tapahtunut sitten 80-luvun ja Applen graafisen käyttöliittymän tai Internetin synnyn. Suurin osa ns. “uusista innovaatioista” on itseasiassa jo vanhaa teknologiaa, jota ollaan vain siirtämässä uusille laitteille tai massamarkkinoille Main Stream teknologiaksi. Kaupallinen ICT ala ei siten ole teknologisessa mielessä välttämättä yhtään sen innovatiivisempaa, kuin Open Source kehityskään. Teknistä kehitystä on jopa tietoisesti jarrutettu suojeltaessa vanhentuneita liiketoimintamalleja ja määräävää markkina-asemaa. Suurimmat panostukset liittyvät mielestäni ansaintalogiikkaan ja siihen, miten loppukäyttäjille saadaan myytyä samaa vanhaa tekniikka aina uudestaan versiopäivitysten muodossa höystettynä ehkä uusilla tarpeettomilla ominaisuuksilla.

Uusien innovaatioiden vastaanotto ei suinkaan automaattisesti ole markkinoilla ylitsevuotavan suloista, vaikka näin voisi joskus luulla niiden päättäjien aatoksista, jotka haikailevat Suomen tulevaisuuden talouden perustuvan korkean teknologian innovaatioihin (lisätietoja). Vastaanotto on yleensä täysin päinvastainen ja uudella idealla on edessään melkoinen markkinointi ja lobbaus, ennen kuin se saavuttaa minkäänlaista näköpiirissä olevaa polkua Main Stream teknologiaksi. Tässä kohtaa on myös useimpien kuihtuvien Open Source projektien kompastuskivi, vaikka idea olisi hyvä, sitä ei saada markkinoitua tarpeeksi tehokkaasti riittävän kiinnostuksen ( = yhteisön) aikaansaamiseksi. Uusien innovaatioiden kehitys siis säilyy edelleen rahaa nielevänä ja riskialttiina hankkeena, jolle ei voi antaa minkäänlaista hengissäsäilymisennustetta, toteutettiinpa se sitten kaupallisena tai Open Source projektina. Toisaalta, vaikkei Open Source toimikkaan IT alan innovaatioveturina, on sen kehitystyö paljon lähempänä loppukäyttäjää ja hänen tarpeitaan, kuin yhdelläkään kaupallisella projektilla. Open Source yhteisöjen kehityksen intohimo on luoda omaan käyttöön hyviä ja toimivia ratkaisuja, joita voivat sitten muutkin käyttää.

4. Open Source menestystarinat

Open Source ei tietysti olisi koskaan levinnyt yliopistojen tutkijankammioiden ulkopuolelle “Main Stream” tietoisuuteen, ellei siihen liittyisi aitoja liiketoimintahyötyjä. Ensimmäisen sykäyksen antoi PC raudan kehitys:

  • Intel x86 arkkitehtuuri
  • Mooren laki

Jossain vaiheessa 90 lukua kävi ilmeiseksi, että niitä ratkaisuja, joita varten tarvittiin ennen kalliita kaupallisia Unix ratkaisuja (HP-UX, AIX, Solaris) pystyttiinkin tekemään erittäin paljon halvemmilla PC Intel – Linux yhdistelmillä. Mikko Puhakka arvioi omassa OpenMind05 esityksessään hardware kustannusten pienentyneen jopa satakertaisesti kymmenen vuoden jaksolla verrattuna -93 tilanteeseen. Tilanteen 90-luvulla oivaltaneet yritykset pystyivät saavuttamaan nopeasti kilpailuetua kilpailijoihin nähden ja luomaan sellaista uutta liiketoimintaa, jonka aikaansaaminen olisi vuonna 93 ollut liian kallista.

Edelläkävijäyritykset ovat pyrkineet hyötymään seuraavista tekijöistä:

  • Google effect
    • Uuden liiketoiminnan luominen Open Source ratkaisuilla hyödyntäen X kertaa halvempaa teknologiaa pitäen siten kustannukset hallinnassa
  • Freedom effect
    • Riippumattomuus lisenssimaksuista ja ulkopuolisen oikeudenhaltijan kontrollista
  • Tailor effect
    • Mahdollisuus joustavasti räätälöidä ratkaisuja juuri omaan tarpeeseen
  • Speed effect
    • Olemassa olevien valmiiden Open Source komponenttien hyödyntäminen nopeuttamaan uuden liiketoiminnan alkuunsaattamista
  • Multiply effect
    • Mahdollisuus monistaa hyväksihavaittuja ratkaisuja ja käytäntöjä rajattomasti ilman lisäkustannuksia
  • Simplicity effect
    • Mahdollisuus pitää järjestelmien kompleksisuus ja kolmannen osapuolen kaupallisten komponenttien tarve kurissa
  • Fame effect
    • Mahdollisuus saavuttaa nopeasti mainetta, julkisuutta ja käyttäjiä jakamalla ratkaisua ilmaiseksi (vrt. esim. Star Wreck filmi (**), Skype (*) jne.)

(*) Skypen tekemiseen tarvittiin alunperin neljän hengen tiimi, kokonaissijoitus oli alle 1000 000 € ja ratkaisu saatiin valmiiksi kaupalliseen hyödyntämiseen alle vuodessa, lopulta ratkaisu myytiin e-baylle 2.1 Miljardilla. Homma ei olisi koskaan onnistunut ilman Open Source mallia, olisikohan tässä jotain opittavaa Suomessakin?  (**) Star Wreck osoittaa Open Source mallin ja valmiin jakelukanavan (P2P, Web) tehokkuuden myös nörttibusineksen ulkopuolella, vastaavalla tavalla on saatu aikaan luovan taiteen menestystarinoita myös muusiikin saralla. Aika mielenkiintoinen tilanne, kun ajattelee perinteistä “artisti – levy-yhtiö” kuviota, jossa 99 artistia sadasta ei ylitä koskaan levy-yhtiöiden julkaisuseulaa. Open Mind 06 seminaarissa John Buckman, Magnatude, toi esille musiikkialan monitahoisen ansaintalogiikan: rahaa tehdään tähdilla ja useasta eri lähteestä yhtäaikaa (elokuvat, mainokset, vaatteet, brandit, product placement jne.). Tähteys on rahastamiselle tärkeämpää, kuin mitkään P2P verkkojen kautta menetetyt tulot, P2P on päinvastoin yhtenä kanavana tukemassa tähteyden rakentamista.

Eräs menestystarina, Lifefray (lähde: OpenMind 06):

  • Toiminut n. 6 vuotta, jona aikana liikevaihdon kasvu ollut 150% per vuosi
  • Ei riskipääomaa, kasvu on tulorahoitteista
  • Henkilöstö 06 n. 50 henkeä
  • Tekee MIT lisenssin alaista Open Source J2EE portaaliratkaisua
  • Saavuttanut erittäin nopeasti vankan aseman teknisen laadun ansiosta, enemmän latauksia kuin kaupallisilla J2EE portaaleilla yhteensä
  • Java ympäristöjen kompleksisuuden ansiosta palvelujen myynti on taattua, vaikka tuote lähdekoodeineen onkin saatavilla, “aina tarvitaan portaalia syvällisesti osaavia henkilöitä”

Open Source menestystarinat näyttävät olevan selkeästi innovatiivisten ja nopeasti kasvavien pienten yritysten varassa. Pienet yritykset vauhdittavat kasvuaan em. Open Source katalysaattoreita hyödyntämällä ja toisaalta pienillä yrityksillä ei edes ole taloudellisia mahdollisuuksia lähteä tekijänoikeus-patentti-lisenssi malliin mukaan. Kuten Mikko Puhakka erinomaisessa OpenMind05 esityksessään totesi, Open Source busineksen parhaimmat menestyjät näyttävät olevan niitä, jotka nopeasti, tehokkaasti ja innovatiivisesti ottavat Open Sourcesta hyödyt irti, eivät niinkään itse Open Source ohjelmistojen tekijät. Liferayn kaltaiset menestystarinat ovat em. säännöstä poikkeuksia, jossa Open Source tuote tarjoaa yksinkertaisesti parempaa kokonaislaatua, kuin kilpailevat kaupalliset ratkaisut.

Erään nyrkkisäännön mukaan yksi liiketoiminnassa säästetty euro vastaa kolmea tienattua. Tämän kustannustaistelun häviäjiä ovat ne, jotka eivät kykene hyödyntämään Open Sourcen mahdollisuuksia ja lihottavat edelleen kaupallisten ratkaisujen toimittajien pohjatonta kassaa. Tässä kohtaa pitäisi päättävillä tahoilla herätä ajatuksia mietittäessä, mitkä tekijät luovat parhaiten kilpailukykyä. Kuten Antti Piippo totesi [Talouselämä 4.11.2005]: “Kiinnittäisin nykyistä paljon enemmän huomiota organisaatioinnovaatioihin. Tekniikkaa voi ostaa mistä vaan. Tekemisen tapoihin liittyvät innovaatiot voivat olla meidän vahvuutemme.”. Open Sourcen hyödyntäminen voi edelleen antaa juuri ratkaisevaa organisaatiotehokkuutta globaalissa kilpailussa.

4.1 Menestystarina Virolaisittain, Open Sourcesta kokonaisen kansakunnan menestysveturi

Tämän kappaleen tiedot perustuvat pääosin ma 30.1.2006 Hetkyn (Helsingin Tietojenkäsittely-yhdistys ry.) Global Clubin järjestämään Baltia iltaan, jossa Paul Leis, PhD, CTO SEB Eesti Uhispank ja Linnar Viik, Konsultti, e-yhteiskuntahanke, kertoivat taustoja Viron huimalle IT kehitykselle. Tästä menestystarinasta on meillä Suomalaisilla varmasti opittavaa.

Taustaa

  • Viron verkkopankkitekniikka on EU:n kärkitasoa, Paul Leiksen mukaan jopa aavistuksen edellä Saksaa
  • Viron BKT on neljä kertaa pienempi, kuin Saksan. Samaa tasoa, kuin Suomessa vuonna 1979
  • Viron julkiset e-palvelut ovat hyvää pohjoismaista tasoa
  • Viron Internet penetraatio on hyvää EU tasoa
  • Viron IT ala työllistää 1% työvoimasta ja tuottaa 10% BKT:stä
  • Internet pankkiratkaisuilla on Virossa 1 200 000 käyttäjää

Aika uskomattomia saavutuksia maalta, jossa asuu EU mittapuiden mukaan äärimmäisen köyhiä ihmisiä ja jonka IT per Capita investoinnit ovat EU:n pienimpiä. Monessa suhteessa Viro on jo ohittanut Suomen IT palvelujen kehityksessä, esimerkkinä vaikka sähköisen henkilökortin hyödyntäminen, langattomat Wlan verkot, uudet IT teknologiaan perustuvat kaupalliset menestystarinat (esim. Skype) jne. SEB Eesti Uhispank

  • Kustannukset suhteessa liiketoiminnan tuottoon lähes puolittuneet viiden viimevuoden aikana huolimatta verkkopankki-infrastruktuurin rakentamisesta ja jatkuvasta kehittämisestä
  • Viron pankkijärjestelmissä on kohdattu samat lainsäädännön ja standardien haasteet, kuin muissakin pohjoismaissa (Basel, ITIL, SOX, British Standards, Cobit jne.)
  • Riippumattoman KNIX 2004 Customer Satisfaction indexin mukaan yksityisasiakkaiden tyytyväisyys on 81 ja yritysasiakkaiden 80, kun EU:n keskiarvot ovat 69 ja 64
  • Asiakastutkimuksissa viron pankkijärjestelmiä on arvostettu mm. luotettavuudesta innovatiivisuudesta ja modernisuudesta>
  • Uhispankin markkinaosuus Virossa on 25,3%

SEB Uhispankin kustannustehokkuuden takana on Open Source teknologian ja Linuxin täysimääräinen hyödyntäminen

  • Linux penetraatio palvelimissa on yli 80%
  • Linux penetraatio työasemissa on yli 30%
  • Linux on ollut pääasiallinen tuotantoalusta jo yli 10 vuotta
  • Tietoturva, vakaus, avoimuus ja yksinkertaisuus ovat painopistealueita
  • Open Source ratkaisujen hyödyntäminen on ratkaisukehityksessä keskeisellä sijalla

Suomessa on aina ajateltu meikäläisten verkkopankkijärjestelmien olevan erityisen edistyksellisiä, todellisuudessa eräässäkin ympäristössä boottailtiin Windows palvelimia varmuuden vuoksi joka yö ongelmien minimoimiseksi, ei kuitenkaan tullut mieleen käyttää vakaampia Linux ratkaisuja. Mammuttitauti on tuhlauksen ja projektiriskien ensimmäinen askel, Virossa pankkijärjestelmien kehityksessä  projektit pyritään pitämään mahdollisimman yksinkertaisina ja pieninä, tavoitteena on saada hyödyt esiin nopeasti ja tehokkaasti. Tyypillinen projekti kestää vain yhden kuukauden ja sen toteutuksesta vastaa alle 10 henkeä. Yli kolmen kuukauden tai yli 10 hengen projekteja pyritään välttämään. Frederick Brooks todisti jo 70-luvulla legendaarisessa kirjassaan “Mythical Man Month” (ISBN: 0201835959), miten kokkien lukumäärä ei todellakaan korreloi sopan laadun kanssa ja kokkien lisääminen kesken kaiken saa asiat vain entistä enemmän sekaisin. Yksinkertainen tehokkuuden perusasia, joka näyttää nykypäivänä jo unohtuneen (vrt. vaikka IT Press IT projektihallintasertifikaatti, ISBN: 9518267057).

SEB Uhispankin pankkijärjestelmien kehitys Open Source pohjalta tapahtuu Virossa vain 50 hengen koodarijoukon voimin, vaikka keskeinen toimintamalli on räätälöidä ja lokalisoida ratkaisut itse omaan ympäristöön sopiviksi. Ratkaisut ovat avoimia ja uusien palvelujen kehittäminen on erittäin nopeaa ja tehokasta. Operointikustannukset ovat vain murto-osan muiden pohjoismaiden tasosta ja tietoturvalaatu korkealla. Open Source kehitys on johtanut Viron myös varsin erilaiselle kehityspolulle, kuin esimerkiksi Suomessa ollaan menossa

  • Julkisissa e-palveluissa päästään jopa 50 kertaa pienempiin kustannuksiin, kuin muissa pohjoismaissa
  • Kasvu tapahtuu innovaatioilla ja uuden luomisella, ei skaalaamalla, volyymillä ja henkilöstökustannusten säästämisellä
  • Kehitys tapahtuu pienissä huippuosaamisen keskittymissä, joissa palveluja luodaan Open Source tekniikalla kotimaisin voimin
  • Taloudellisten resurssien rajallisuus on luonut perustan Internetin, Linuxin ja Open Sourcen täysimääräiselle hyödyntämiselle

5. Case Nokia ja Maemo.org

Nokian kokoisen ja kaltaisen yrityksen nopea mukaan tulo Open Source rintamalle tarkoittaa selkeästi, että Open Source on kypsynyt valtavirtateknologiaksi. Nokia pyrkii hyötymään Open Sourcesta mm. seuraavasti:

  • Lyhentää ratkaisujen kehitykseen tarvittavaa aikaa
  • Applikaatiot ovat loppukäyttäjille jo tuttuja Linux työpöydiltä
  • Yhteisön palaute tehtyihin ratkaisuihin ja kehitysehdotukset ohjaavat tuotekehitystä
  • Yhteisö ohjaa itse kehitystä haluamaansa suuntaan
  • Nokia on ensisijaisesti laitteistovalmistuksen osaaja, vaadittavan applikaatiomäärän tuottaminen omin voimin hidastaisi laitteen markkinoillesaantia jopa vuosia ilman yritysostoja tms. kalliita investointeja

Kun taas muistetaan Open Source kehityksen kantava ajatus: “luoda omaan käyttöön hyviä ratkaisuja”, niin on lähes varmaa, että ratkaisu tulee tyydyttämään nopeasti suurimman joukon tärkeimmät käyttötarpeet. Nokian tavoitteet 770:n suhteen eivät kuitenkaan ole täysin avoimet, laitteesta halutaan kulutuselektroniikkaa (surfilauta) peruskuluttajan tarpeisiin massamarkkinoille. Linux kehittäjäyhteisö ei kuitenkaan ole yläasteikäisiä nörttejä, vaan ennemminkin kolmekymppisiä insinöörejä, joten on nähtävissä selvästi, että laitteen kehitystä haluttaisiin viedä myös hyötykäyttösuuntaan. Tässä kohtaa syntyy mielenkiintoinen tilanne (vrt. kpl 2.), mikäli 770 alkaa ominaisuuksiltaan lähestyä Nokian Business puhelimia.

Symbian ei nauti kehittäjien parissa kovinkaan suurta suosiota, se on suljettu alusta jonka kehittyminen on hidasta ja applikaatioiden tekeminen vaikeaa. Näyttääkin vahvasti siltä, että Symbian on hiljalleen kuolemassa pois. Nokialle Maemo on selkeästi Linux pohjaisen Mobiilin Multipurpose laitteen tunnustelua. COSS:n Open Mind 06 seminaarissa Trolltechin Eirik Chambe-Eng esitteli Gartner raportteja, joissa Linuxin osuus Mobiililaitemarkkinoista oli lähes viisinkertaistunut vuodesta 2004 vuoteen 2005. Trolltechin mukaan Mobiililaitteet ovat vahvasti kehittymässä kohti mitä moninaisimpia ja monitoiminnallisia käyttökohteita. Laitteiden elinkaari on lyhyt ja kilpailu äärimmäisen kovaa, joten uudet innovaatiot pitää saada markkinoille erittäin nopeasti, eikä aikaa enää ole vääntää tarvittavaa softamassaa itse. Nopeasti ja joustavasti kustomoitavissa olevat Open Source ratkaisut ja niille valmiina oleva Open Source koodimassa on ainoa vaihtoehto pärjätä tässä kilpailussa. Uudelleen käytettävä softa on myös laadullisesti parempaa, koska bugien korjaajia on paljon ja hyvä laatu kaikkien kilpailuetu. Trolltechin mukaan kehitys on jo käynnissä Aasiassa, missä Linux pohjaisia Mobiilialustoja käytetään, mitä moninaisimmissa laitteissa, mm. ensimmäiset WLAN puhelimet ovat jo markkinoilla. Trolltech esitteli seminaarissa myös itse kehittämäänsä Linux pohjaista Green Phonea, joka on kehittäjille suunnattu valmis Open Source puhelinalusta. Trolltechin oma liiketoimintamalli on saada markkinoille korkealuokkaisia Open Source ratkaisuja, joita GPL yhteisö pääsee hyödyntämään ja vastaavasti tienata elanto kaupallisella taholla, joka ei halua rakentaa GPL koodia.

Miksi Mobiilimarkkinat eivät sitten kilvan ryntää hyödyntämään täysin ilmeistä muutosta ja Open Sourcen potentiaalia, vaan kiltisti maksavat lisenssimaksuja ristiin toisilleen (3G standardit, Symbian jne.)? Kyse on “kauhun tasapainosta”, ristiin lisensoinnin tuotot ja kustannukset menevät isojen poikien välillä kokolailla tasan, tarjoten sen sijaan tehokkaan suojamuurin alalle pyrkiviä uusia nousevia kilpailijoita vastaan. Suuryrityksiä on aina kiinnostanut ja tulee aina kiinnostamaan kaikki käytettävissä olevat juridiset keinot ja kikkailut, joilla omaa asemaa saadaan puolustettua. Vanha malli ei tosin vain enään toimi, koska Linux Mobiiliratkaisut jyräävät kehityksessä suljetut jalkoihinsa ja hyödyntäjäjoukko kasvaa aasiassa nopeasti kohti kriittistä massaa.
Niin se vaan sai tämäkin kappale melkein odotettavissa olleen loppukaneetin, kun Nokia julkaisi Tammikuussa 2008 ostotarjouksen Norjalaisesta Trolltechista.

6. Suuret organisaatiot ICT:n ihmeellisessä maailmassa

Järjestelmien valintakriteerit ovat melkein liikuttavan yksimielisiä, kaikki puhuvat suurin piirtein samoista kriteereistä [poimittu Microsoft Solution Symposium 2004 otsikoista]:

  • Toimintavarmuus
  • Kustannustehokkuus
  • Integroitavuus
  • Skaalautuvuus
  • Liiketoimintaprosessien tehostaminen
  • Uuden sukupolven ratkaisut
  • Keskitetty hallinta
  • Tiedon-, sisällön- ja dokumenttien hallinta
  • Asiakassuhteen hallinta
  • Mobiili ratkaisu
  • Tietoturva

Edellä olevat valintakriteerit ovat jo sinällään aavistuksen keskenään ristiriitaisia, lisäksi kaikilla sidosryhmillä on omat ajatuksensa olennaisista asioista:

  • Business näkökulma
  • Tietohallinnon näkökulma
  • Loppukäyttäjien näkökulma
  • Sidosryhmien näkökulma
  • Tietoturvallisuuden näkökulma

Järjestelmien valinta on kuitenkin kuin auton osto, tunteet ratkaisevat, vaikka kuinka itselle ja muille uskotellaan järkisyitä:

  • Softaa ja ratkaisuja ei voi hypistellä, kaikki on vain mielikuvia ja Powerpointteja
  • Saavutettuja hyötyjä ei voi yleensä mitata etukäteen
  • Saavutettuja hyötyjä mitataan harvoin jälkikäteen, ts. virheinvestointeja harvoin tunnustetaan
  • Päätöksiä tekevät ihmiset, jotka eivät yleensä ymmärrä tekniikkaa
  • Riippumatonta vertailutietoa on hyvin vähän saatavilla
  • Useimmiten päätös tehdään ensin ja sitten etsitään sopivat perustelut ko. päätökselle
  • Mitä suurempi hanke, sitä abstraktimmaksi se muuttuu (Powerpointware)
  • Kustannusten ennustaminen on vaikeaa ja tilannetta sekoittaa toimittajien tietoinen alihinnoittelu (ns. sisäänmenohinnoittelu

Väittäisin vahvasti, että järjestelmien valinnasta:

  • Mielikuvat ratkaisevat 85 % ostopäätöksestäAsiakas tehdään tietoiseksi ajankohtaisesta ongelmasta, jonka myyjän ratkaisu tuntuu ratkaisevan
  • Myyjän ratkaisu sisältää sopivasti ”trendisanoja”, jotka ovat ostajalle tuttuja
  • Myyjän ratkaisu sisältää sopivasti ko. liiketoiminta-alueen avainsanoja
  • Menestyvän ratkaisun- ja ratkaisutoimittajan tunne (=kivaa olla aallonharjalla ratsastajien mukana)
  • Ostajan henkilökohtainen miellyttämisen tarve (luontainen tarve olla takaisinpäin ystävällinen, mukavien lätkämatsi-, oopperajuhla-, tms. reissujen jälkeen)
  • Ostajan hintamielikuva vastaa myytävän ratkaisun kustannuksia (myyjäpuoli on jo pohjustanut etukäteen, että tällaista businesstason ratkaisuahan ei voi tehdä edullisesti esim. Open Source vaihtoehdoilla)
  • Toimittajan ja ratkaisun koko vastaa ostajan ”pelikenttää”
  • Mielikuva uskottavan tuntuisista referensseistä, markkinatutkimuksista, analyyseistä, konsulttilausunnoista tms.
  • Ostajan mielikuva edullisesta tai ”voitetusta” sopimusneuvottelusta, kun myyjä on suostunut pitkän väännön jälkeen johonkin “alennukseen”
  • Ostajan tunne sellaisesta valinnasta, josta ei voi moittia jälkeenpäin (= varmanpäälle pelaaminen)
  • Todellinen ratkaisun hinta ja asiakkaan maksuvalmius 10 %
  • Tekniset arvioinnit ja muut riippumattomat selvitykset 5 %

Nyt kun muistetaan, että Open Source ratkaisuja tarjoavat yleensä pienet tai keskisuuret yritykset, vedoten lähinnä teknisiin ominaisuuksiin ja kokonaisedullisempaan ratkaisuun (hinta muodostuu siis lähinnä vaadittavasta työstä), aletaan ymmärtää, miksi suurissa organisaatioissa Open Source ei yleensä tee näyttäviä läpimurtoja, vaan tulee käyttöön “keittiön” kautta IT henkilöstön oman aktiivisuuden myötä. Microsoft tiivistää asian erinomaisesti mainoskampanjassaan [lähde: MikroPC 13/2005]: “Halusimme suorituskykyä, tietoturvaa ja luotettavuutta kohtuullisin kustannuksin ja Linux olisi merkinnyt ylimääräisiä riskejä kaikilla näillä osa-alueilla. Teknisesti Linux saattaa olla kiinnostava, mutta liiketoiminnallisesta näkökulmasta tämä ei riitä…”. Tämä on täsmälleen se mielikuva, jota kaikki kaupallisten ratkaisujen toimittajat pyrkivät luomaan Open Source ratkaisuista ja vielä varsin menestyksekkäästi. ICT on kovaa businestä ja armotonta rahastamista, siinä pelissä ei aitoja kustannusetuja ja organisaatiotehokkuutta saavuteta ilman, että niitä osataan itse hakea ja vaatia.

No, onhan melkein jokaisessa isommassa organisaatiossa ainakin muutama valveutunut “nörtti”, joka yrittää viedä Open Source asioita eteenpäin, miksi asiat kuitenkin etenevät nihkeästi [lähde: Hilgard’s Intorduction to Psychology]:

  • Group Polarization effect
    • Ryhmän päätöksillä on taipumus liukua enemmän ääripäähän, kuin ryhmässä olevien yksilöiden vastaava päätös (Linux saattaa olla teknisesti kiinnostava, mutta…)
  • Normative influence
    • Yksilöllä on taipumus muodostaa oma kantansa olettamansa ryhmän kannan mukaisesti (Linux saattaa olla teknisesti kiinnostava, mutta…)
  • Groupthink
    • Tietyissä olosuhteissa ryhmän jäsenillä on taipumus sulkea silmänsä asioiden realistiselta tarkastelulta välttääkseen ryhmän konsensuksen järkyttämistä (Linux saattaa olla teknisesti kiinnostava, mutta…)

Harvassa organisaatiossa IT mielletään aidosti keskeiseksi osaksi ydinliiketoimintaa, eikä Open Sourcen tarjoamia mahdollisuuksia katalysoida liiketoiminnan tehokkuutta kyetä ymmärtämään. Yhteenvetona voisinkin todeta, että suuret organisaatiot ja julkishallinto todennäköisesti menettävät suurimman kustannushyödyn Open Source ratkaisuista ja tulevat mukaan vasta siinä vaiheessa, kun Main Stream teknologia on jo Open Sourcea ja ratkaisutoimittajat ovat löytäneet jo uudet ansaintamallit lisenssibusineksen tilalle.

7. Open Source ratkaisujen riskit loppukäyttäjäorganisaatiolle

Open Source projektien keskeinen ongelma myös loppukäyttäjäpäässä on markkinointi. Vaikka ratkaisu olisi aivan loistava, sen saaminen uskottavaksi Main Stream teknologiaksi voi viedä vuosia, eikä menestymisestä ole mitään takeita. Kuinka sitten asiakaspäässä kyetään löytämään juuri ne omaan ympäristöön istuvat kultahiput tuhansien muiden Open Source projektien joukosta? Tässä muutamia ajatuksia:

  • Testaa itse. Open Source ratkaisujen hienous on siinä, että siinä ajassa, missä kaupallisen ratkaisun kauppaneuvottelut on vasta saatu päätökseen, on Open Source hanke jo testannut koko teknologian ja valmiina arvioimaan tuloksia. Tämä on käytännössä ainoa tapa löytää sellaisia ratkaisuja, jotka eivät ole saavuttaneet suuria käyttäjä/kehittäjä massoja
  • Hanki Open Sourcea aidosti edustava ja tunteva asiantuntija. On aika huvittavaa nähdä hankkeiden esiselvityksiä, joissa on väkisin jouduttu ottamaan Open Source vaihtoehto mukaan ja koko “selvitys” tähtää lähinnä “teknisesti kiinnostava, mutta…” mielikuvan vahvistamiseen

Main Stream Open Source projektien tunnusmerkit

  1. Hanke on ollut olemassa riittävän pitkään
  2. Hanketta tuetaan taloudellisesti tai siitä on olemassa liiketoimintamalli
  3. Hankkeella on selvästi laaja ja aktiivinen käyttäjäfoorumi
  4. Ratkaisua käytetään riittävässä laajuudessa
  5. Ratkaisua käytetään yritysmaailmassa
  6. Ratkaisu on mukana kaupallisissa Linux distribuutioissa
  7. Ratkaisusta on saatavissa kirjallisuutta

Ohjelmistokehitys näyttää uskottavalta

  • Selkeä versiosykli
  • Selkeä päivitysmenettely
  • Päivitysten julkaisemisen nopeus
  • Uusien versioiden vakaus

Selvitä millaista palautetta ko. projekti on saanutKäyttäjäfoorumien ja keskusteluryhmien palaute

  • Linux asiantuntijoiden palaute
  • Linux lehdistön palaute
  • Ratkaisun esiintyminen messuilla tms. tilaisuuksissa
  • Ratkaisun saamat julkiset tunnustukset, palkinnot tms
  • Open Source ratkaisuihin perehtyneiden asiantuntijoiden palaute

Loppukäyttäjäorganisaation näkökulmasta Open Source riskit oikean ratkaisun löytämisen lisäksi ovat mm. seuraavia:

  • Menetetään Open Sourcen tarjoama kustannushyöty Iso palveluntuottaja laskuttaa lisensseissä menettämänsä katteen muulla tavoin
  • Open Source ratkaisu jää liian pienen piirin puuhasteluksi, eikä sitä oteta vakavasti
  • Open Source ratkaisuja tuodaan kokonaiskustannuksissa toisarvoisiin kohtiin
  • Kolmannen osapuolien kaupalliset ratkaisut eivät tue Open Source ratkaisua
  • Open Source ratkaisu ei tue erikoista hardware ratkaisua
  • Open Source dokumentoinnin taso vaihtelee ja ohjeistusta joudutaan kirjoittamaan itse
  • Valmiiksi monistettavia best practise malleja ei ole, vaan parhaat käytännöt joudutaan opettelemaan
  • Open Source projekti hiipuu, eikä kiinnostuneita jatkajia löydy

Tietohallintopäättäjien vaatimuslistalla esiintyy hyvin usein toive saada standardiratkaisuja ilman räätälöintejä. Melkein samaan hengenvetoon moititaan tuotepaketteja joustamattomuudesta, eli haluttaisiin kuitenkin niitä edellä parjattuja tapauskohtaisia viilauksia. Räätälöinnin tarve mainitaan varsin usein myös kieltävänä perusteluna Open Source vaihtoehdoille. Takana on ajatus siitä, että mahdollisimman standardiratkaisut ja pienet räätälöinnit aiheuttaisivat mahdollisimman vähän käytettävyysriskiä sekä ylläpito- ja tukipalvelutyötä. Periaatteessa näin onkin, mutta vain periaatteessa. Joku viisas on joskus sanonut, että jos ongelma on rautanaula, osta vasara. Bulkkiratkaisut ovat perustason vasaroita perustason ongelmien hanskaamiseen. Organisaatio, jolle bulkkiratkaisut ovat täysin riittäviä ei pyri tai pikemminkin pysty saavuttamaan tietojenkäsittelyllä kilpailuetua, IT ei ole ratkaisevassa osassa sen toimintaa ja organisaatio haluaa ostaa palvelua mielellään täysihoidolla ja standardihintaan.

Asioilla on kuitenkin toinenkin puoli, täysihoito maksaa aina ja mitä riippuvaisempia toimittajasta ollaan, sitä enemmän se maksaa. Standardikustannus tarkoittaa pääsääntöisesti jatkuvasti nousevia kustannuksia, jolla saadaan paikoilleen jämähtäneitä ratkaisuja ja ylihintaisia muutosprojekteja. Ratkaisujen standardointi ei suinkaan ole syntynyt asiakaspäässä, vaikka sen nimiin monet IT päättäjät vannovatkin, vaan toimittajapään puhtaasta halusta saada myytyä mahdollisimman paljon mahdollisimman pienellä panostuksella alkaen Henry Fordin viitoittamasta menestyksestä. IT palvelupuolella logiikka toimii niin, että, kun mahdollisimman monella asiakkaalla on mahdollisimman samankaltainen ympäristö, samat kaverit pystyvät ylläpitämään mahdollisimman montaa asiakasta ja ympäristöä kerralla ja henkilösto sekä koulutustarve saadaan minimoitua. Markkinoinnissa sama asia on tietysti käännetty niin päin, että olisi jotenkin kokonaistaloudellisesti edullisempaa valita kallis kaupallinen ratkaisu jopa ilmaisen Open Source ratkaisun sijaan, palveluntuottajalle näin varmasti onkin.

Bulkkiympäristöt alkavat nopeasti vanhentua ja ongelmia alkaa esiintyä mm. tietoturvapuolella. Standardiympäristön ongelmattomuus onkin enemmän mutua, kuin todellisuutta, en ole ole tainnut koskaan nähdä esimerkiksi Windows ympäristöä, joka olisi edes likimain ongelmaton. Standardoimismatran taustalta löytyykin konkreettiset ongelmat “standardin” Microsoft ympäristön kanssa, Service Pack XYZ jälkeen ohjelmistot lakkaavat toimimasta, vanhempi Windows ei integroidukkaan uudemman kanssa, tietoturvapäivityksiä ei saada jaettua jne. Hauskan lisävärin tähän antaa se, että standardin ympäristön standardoiminen on ei lopu koskaan, toimittaja rummuttaa läpi uuden ympäristön ja tekniikan vähintään kolmen vuoden välein, eikä päivityksiäkään voi lakata asentamasta. IT alalla pidempään olleet muistavat hyvin ajat, jolloin valitsemalla IBM:n ratkaisun, pelasi varman päälle, eikä ollut pelkoa, että kukaan olisi päässyt moittimaan, maksoi mitä maksoi. Tämän päivän liiketoimintaympäristössä varman päälle pelaamalla pelaa varmasti myös toimittajien pussiin ja itselle jatkuvasti paisuvia IT kustannuksia.

Vaikka viittaankin tässä artikkelissa usein kaupallisten ratkaisujen kohdalla Microsoftiin, rinnastus on enemmän akateemista, kuin todellisuutta. Microsoftin asiakkaat on syötetty ja juotettu niin moneen kertaan ja takana niin mahtava markkinointikoneisto suuret palveluntuottajat mukaan lukien, että he eivät Open Source leiriin juurikaan siirry. Suomen Open Source markkinoilla uudet projektit korvaavat lähes poikkeuksetta vanhoja kaupallisia Unixeja IBM:n AIX:ia, HP-UX:ää ja Sun Solarista tai jo olemassa olevia Linux ratkaisuja uudistetaan. Kappaleessa 1. ennustin, että vuonna 2008 Linux korvaa kaupalliset Unixit ja em. toimittajat siirtyvät laajassa rintamassa Linuxin taakse. Tämä strategia on todella selvästi näkyvissä jo tänään, vaikkei sitä markkinoinnilla vielä rummutetakkaan. Jokainen edellämainituista  toimittajista on hiomassa uusia strategioita, joilla platformiratkaisun muuttuminen geneeriseksi Linuxiksi ei kuitenkaan päästäisi asiakkaita kilpailijoiden leiriin tai innostumaan liikaa täysin ilmaisista Open Source ratkaisuista.

Erään suuren pörssiyhtiön ICT-palvelupäällikkö listasi seuraavia kriteerejä eräälle koko yhtiönlaajuiselle keskitetylle järjestelmävalinnalle:

  • Riittävän pieni ja hallittava kokonaisuus, hyödyt saadaan nopeasti näkyviin
  • Helppo tehdä muutoksia pienin askelin ilman mammuttiprojekteja ja konsulttilaumaa
  • Joustavasti räätälöitävissä, saadaan muokattua eri roolien vaatimuksiin ja toimintaprosesseihin (tässä tapauksessa ITIL)
  • Softan voi konfiguroida aivan minkänäköiseksi haluaa, ts. systeemi pystyy elämään liiketoiminnan mukana (nykyisin palkattu yksi henkilö tekemään järjestelmään omaa kehitystä, isommat hankkeet ostetaan projekteina)

Edellisessä tapauksessa etsittiin vanhalla rutiinilla automaattisesti kaupallista ratkaisua.

Omasta mielestäni Open Sourcen täydellinen avoimuus, korkeasti arvostettu muokattavuus (*), valmiit nopeasti testattavat komponentit jne. kuulostavat hyvinkin pitkälle samalta kuin edellä.
(*) Useat Open Source projektit ovat itseasiassa vain runkoja, jotka kukin käyttäjä voi muokata haluamakseen. Tämä on luonnollinen evoluutiopolku hankkeille, koska lukuisan kehittäjä ja käyttäjäjoukon tarpeet ovat mitä moninaisimmat.

Yhteenvetona voisin todeta, että kaikki Open Source teknologiaan liittyvät riskit ovat hallittavissa asiantuntevalla ja perusteellisella selvitystyöllä sekä testaamisella. Open Sourcen liiketoimintahyötyihin ja kustannuksiin liittyvät riskit eivät poikkea kaupallisten ratkaisuiden riskeistä ja aina välillä on hyvä itse kunkin esittää kysymys “miksi IT maksaa ja kuka tästä parhaiten hyötyy”

8. Kaupallisten ratkaisujen riskit loppukäyttäjäorganisaatiolle

Kaupallisten ratkaisujen riskejä harvoin arvioidaan organisaatioissa yhtä kriittisellä silmällä, kuin Open Source ratkaisujen. Kaupalliset ratkaisut ovat kuitenkin vähintäänkin yhtä riskipitoisia investointeja, kuin avoimetkin ratkaisut ja toisinaan jopa selkeästi riskisempiä.

Esimerkkejä kaupallisten ratkaisujen riskeistä on mm.

  • Ratkaisuun kohdistuvat patentti ja lisenssiriidat tai syytteet.
    • Esimerkki HS 3.12.2005: Blackperry sähköpostipalvelu uhataan sulkea yhdysvalloissa patenttiriidan vuoksi
  • Ratkaisuun kohdistuvat kaupalliset operaatiot
    • Esimerkki: Sun osti itselleen oikeudet Netscape hakemistoratkaisuun.
  • Ratkaisun lisenssihinnoittelun muutos aiheutti merkittäviä ongelmia mm. eräissä Suomalaisissa organisaatioissa
  • Ratkaisun kehityksen ja tuen loppuminen
    • Esimerkki: Windows NT 4, käytännössä pakko päivittää eteenpäin uusiin Windows ratkaisuihin
  • Toimittajan konkurssi
    • Esimerkki: Wapit ja lukuisat muut tähdenlennot
  • Kehityskustannusten karkaaminen
    • Esimerkki: Ulosoton tietojärjestelmähanke ylitti budjettinsa kaksi ja puoli kertaisesti (lähde: digitoday)
  • Suljetut rajapinnat ja integraatiovaikeudet
    • Esimerkki: MS Office ja backend järjestelmät
  • Keskenään yhteensopimattomat ohjelmat
    • Esimerkki: F-Secure virustorjunta, levynsalausohjelmistot ja Zone Alarm palomuuri jne.
  • Riippuvuus ratkaisutoimittajista ja konsulteista
    • Esimerkki: Toiminnanohjaus-, CRM- ja tietokantajärjestelmät
  • Lisenssihallinnan ongelmat 
    • Esimerkki: BSA:n mukaan Suomessa kolmannes ohjelmistoista laittomia (lähde: IT viikko)
  • Virukset ja haittaohjelmat
    • Esimerkki: Kaikkiaan kymmeniätuhansia, joista uusia aktiivisia vähintään kuukausittain

Sertifiointia on perinteisesti pidetty takeena ko. ohjelmisto – rauta kombinaation toimivuudesta ja sille saatavasta tuesta. Eräässä melko tuoreessa projektissani maailmanlaajuisen kaupallisen tietokantaratkaisun toimittaja oli pakottanut lisenssiehdoillaan käyttämään tiettyä ohjelmistoa levyjärjestelmän kanssa kommunikoitaessa. Yllättäen ko. ohjelmistokombinaatio aiheutti koko systeemin täydellisen kaatumisen. Koska ratkaisu oli kaikilta osiltaan virallisesti sertifioitu ja tuettu, oli vian paikallistaminen aikamoinen homma. Itse asiassa vian etsimiseen kului viisi viikkoa ennenkuin voitiin varmasti osoittaa syyttävä sormi juuri tähän tiettyyn kaupalliseen ohjelmistokomponenttiin.

Tapaus osoittaa, että uusilla tekniikoilla valmistajien sertifioinnit ja testaus ovat pitkälti “markkinointi bullshittiä”  ja myynninedistämistä, todellinen testaus tehdään vasta kuluttajilla. Open Source ratkaisujen kohdalla mainitaan usein kieltävän valinnan perusteluna se, että organisaatio haluaa varmasti luotettavasti toimivan, eli sertifioidun ratkaisun, eikä halua ottaa “testaajan” riskiä. Itse väittäisin kokemuksella tämän luottamuksen kaupallisiin toimijoihin perustuvan enemmän luuloon, kuin todellisuuteen. Väittäisin myös, että edellisen kaltaisessa tilanteessa Open Source ratkaisulla vika olisi saatu paikallistettua reilusti nopeammin, koska eri vaihtoehtoja olisi voinut vapaammin kokeilla, nyt oli siis pakko käyttää vain tiettyä tapaa liittää ulkoinen levyjärjestelmä. Ratkaisun loppukäyttäjiltä olisi voinut suoraan kysyä uutisryhmissä ja eri foorumeilla, onko joku käyttänyt tätä tiettyä kombinaatiota ja onko ollut samankaltaisia ongelmia, nyt loppuasiakastiedot ja kokemukset oli vain kyseisen tietokantavalmistajan tiedossa. Heidän vikailmoitusjärjestelmäänsä oli raportoitu vastaava ongelma, mutta tieto ei  koskaan kulkeutunut meille saakka, eikä toimittajan tarjoamalle keskustelufoorumille noiden viiden viikon aikana.

Professori Linnar Viik (Hetky, Baltia seminaari, 30.1.2005) mainitsi tutkimuksesta, joka oli tehty suurista IT ratkaisutoimittajista, eli heidän oma arvionsa omista hankkeistaan:

  • 80 % toimittajien projekteista epäonnistuu jollain kolmesta riskialueesta: aikataulu, kustannukset tai tavoitteet
  • 40 % toimittajien projekteista epäonnistuu vähintään kahdella riskialueella
  • 20 % toimittajien projekteista epäonnistuu kaikilla kolmella riskialueella

Professori Viikin mukaan vastaava tutkimus julkishallintoon, siis asiakaspuolelle, osoittaa projekteille lähes täydellistä onnistumista kaikissa kolmessa riskialueessa. Viikin mukaan julkishallinto on haluton myöntämään epäonnistumista ja mainitsee esimerkkinä Ison-Britannian, jossa riippumattoman sisäisen tarkastuksen tutkimuksissa osoitettiin, että todellisuudessa jopa 60 % projekteista ja hankkeista epäonnistuu useammalla riskialueella. Viikin mukaan esimerkiksi Suomessa hankitaan kaupallisislta toimittajilta ensisijassa valmiita kaupallisia ratkaisuja, jota voi kutsua myös mammuttitaudiksi, kun taasen Virossa hankintaan ensisijassa sitä muutosvaikutusta suhteessa kustannukseen, joka uudella ratkaisulla on. Viikin mukaan Virolainen ostaja haluaa ratkaisultaan ensisijassa kolmea asiaa: simple, robust and free.

9. Open Source kehittyvässä maailmassa

Perinteisesti on mielletty Open Sourcen nopea leviäminen kehittyvissä talouksissa järkeenkäyväksi asiaksi:

  1. Minkä tahansa lisensoidun softan kustannus suhteutettuna bruttokansantuotteeseen ja keskimääräiseen ansioon on mahdoton (vrt. ostaisitko käyttöjärjestelmän, joka maksaisi vaikkapa yli 10 000 € ?)
  2. Kaupalliset toimittajat eivät ole kiinnostuneet lokalisoimaan ratkaisujaan lukuisille paikallisille kielille
  3. Uusimpien kaupallisten ratkaisujen tehovaatimukset eivät vastaa käytössä olevaa vanhaa konekantaa
  4. Open Source ratkaisujen hallinta ja käyttö tarjoaa parempaa perusosaamista, ts. kun tulee vikoja, niitä on helpompi (=ylipäänsä mahdollista) korjata tilanteessa, jossa ei voi soittaa Help Deskiin

Kehittyvissä maissa on usein heikosti kehittynyt tai huonosti valvottu IPR (Intellectual Property Rights) lainsäädäntö, mikä johtaa nopeasti massiiviseen kopiointiin ja lisensoitujen ratkaisujen käyttämiseen piraatteina. Heikko IPR valvonta hyödyttää selkeästi länsimaisia suur-yrityksiä, jotka saavat kopioinnin avulla käyttäjät totutettua omiin ratkaisuihinsa ja siten omien tai omista lähtökohdista suunniteltujen Open Source projektien kehitys jää piraattisoftan käyttämisen jalkoihin. Piratismia lisää myös asenne, jossa  ajatellaan länsimaisen ratkaisun olevan jotain hienompaa, kuin paikallisiin oloihin suunnitellun, ehkä karumman näköisen ratkaisun. Open Source kehitys länsimaiden ulkopuolella onkin todennäköisesti varsin heikkoa ja vaatii lainsäädännön ja asenteiden muutosta. (Lähde: Victor Van Reijswoud; OpenMind05 seminaariesitys).

10. Open Source ja JRComplex

JRComplex Oy:lle Open Source on keskeinen toimintamalli. Syyt eivät kuitenkaan ole ideologiset, vaan puhtaasti kaupalliset. JRComplex pyrkii hakemaan Open Source maailmasta kappaleen 4. mukaisia liiketoiminnan etuja ja tehokkuutta sekä viemään näitä katalyytteja myös asiakkaidensa ratkaisuihin. Toisaalta kaikkea ei suinkaan tehdä Open Source sateenvarjon alla, vaan aina käytetään tapauskohtaista harkintaa. Ohjelmistokehityksessä Open Source on ollut pienelle yritykselle, joka ei siis tee omaa ohjelmistokehitystä, ainoa mahdollisuus suojata oikeutensa projektien myötä syntyneisiin ohjelmistoihin. Nykyinen sopimuskäytäntö on erittäin tiukka ja käytännössä kaikki oikeudet syntyneeseen koodiin rajataan aina vahvemmalle sopimuskumppanille. Koska koodia syntyy harvoin tyhjästä, vaan aina rakennetaan tavalla tai toisella vanhan päälle, voisi ohjelmistojen tekeminen loppua hyvinkin nopeasti, kun oikeudet peruspalikoihin menetettäisiin. Open Source malli on sopinut tähän tilanteeseen erinomaisesti pakottaen osapuolet hyväksymään tiettyjä avoimia toimintaperiaatteita, vähentäen juristien ja monimutkaisien sopimusten tarvetta sekä antaen suojaa mahdollisia myöhempiä tekijänoikeus tms. syytöksiä vastaan.

Pienellä yrityksellä ei ole mahdollisuuksia tehdä isojen toimijoiden kaltaista bulkkiratkaisubusinestä, jossa katteita haetaan suurista standardiratkaisujen volyymeistä ja toimintojen siirtämisestä matalankustannustason maihin. Pienen yrityksen on pakko keskittyä niille alueille, joissa arvostetaan aidosti osaamista ja palvelutapahtuma vaatii vuorovaikutusta ja asiakaan tilanteeseen paneutumista, ts. ei siis riitä, että joku vain katselee monitoria jossain Tsekissä, Slovakiassa, Unkarissa, Puolassa, Latviassa, paitsi Suomessa.

Puretaanpa hetki vähän auki tätä palvelutotannon ja tukipalvelun kuviota, hommahan pelaa näin:

  • Ongelmakantaan tulee/kirjataan sähköpostilla, puhelimella, tms. tapaus, eli ns. Tiketti
  • Tukipalvelutyöntekijä etsii kannasta vastaavaa tilannetta ja siihen kirjattua ratkaisua
  • Jos ratkaisua ei löydy, työntekijä kirjaa Tiketin avoimeksi ongelmatiketiksi ja jää odottelemaan, josko joku kirjaisi sille joskus ratkaisun
  • Jos ratkaisu löytyy, tehdään tai käsketään tehdä niin kuin ratkaisussa sanotaan

Bulkkipalvelu on siis lähinnä “osaan selata tikettijärjestelmää” tasoa, toimii toki hienosti bulkkiongelmille, mutta ei auta pätkääkään, jos ongelma vaatii oikeaa osaamista. Call Centerien ja palvelukeskusten perustaminen maailmalle on halpaa ja helppoa lystiä, kun osaamisvaatimusta ei enään käytännössä ole. Varsinaiset ongelmatilanteet pyritään minimoimaan monistamalla toimintakuntoon saadut “Best Practise” ratkaisut asiakkaille mahdollisimman vähillä muutoksilla. Todellisista ongelmista asiakas saa selvitä itse tai odottaa että ne harvalukuiset ylityöllistetyt oikeat osaajat kerkeisivät jossain välissä ehkä ottamaan ongelmaan jotain kantaa.

Toki Open Source ratkaisutkin saadaan mahtumaan edellisen mallin vaatimaan bulkkimuottiin, mutta asiakkailla on selvästi suurempi houkutus tehdä Open Source ympäristöstä omanlaisensa. Tämä sopii huonosti bulkkibusineksen periaatteisiin ja saa isot toimittajat selvästi kavahtamaan niitä, vai oletteko kuulleet monenkin  suuren palveluntuottajan tarjoavan auliisti Open Source vaihtoehtoa? Väittäisin vahvasti, että Open Source ratkaisuiden parissa puuhailevat usein pienet yritykset ovat osaamisintensiivisempiä ja oikeaa palveluakin saa helpommin, kun sitä tarvitaan.

On aika mielenkiintoista seurata esimerkiksi julkishallinnon seurustelua isojen IT toimittajien kanssa, kun tehtyjen sopimusten työllistävä vaikutus kohdistuu lähinnä tuttuun listaan IT alan halpamaita. Niinpä niin, kansainvälistyminen on päivän ismi, siinä sitä suomikuvaa kehitetään maailmalla näyttämällä mallia, miten toiminnot kannattaa siirtää mahdollisimman nopeasti muualle. Suomen IT alalle syntyisi hetkessä satoja, ellei jopa tuhansia uusia työpaikkoja, mikäli kunnat, kaupungit ja valtionhallinto kiinnittäisivät enemmän huomiota kotimaisen työn tukemiseen, puhumattakaan kumulatiivisesta vaikutuksesta suomalaiselle yrittäjyydelle ja osaamiselle.

Pienenä jälkikommenttina julkishallinnon seurustelusta isojen IT toimittajien kanssa voisi todeta, että toukokuussa 2006 kiersi asiantuntijoiden parissa sitkeä huhu, jonka mukaan erään ministeriön järjestelmähankinnassa olisi suuren suomalaisen IT-palvelutalon johtoporras käynyt epäsuorasti uhkaamassa insinöörien työvelvoitteesta vapauttamiselle, ellei ko. ratkaisua osteta heiltä ja suljettuna koodina. Tällaista huhua on tietysti mahdoton vahvistaa, mutta aika mielenkiintoista on, että kuulin sen pienellä aikaa useasta eri toisistaan riippumattomasta lähteestä ja sen tason henkilöiltä, joilla on sisäpiiritietoa käytettävissään.

10.1 Jälkilöylyt

Kävin viinilasillisen ääressä keskusteluja erään valtion IT hankinnoissa ja hallinnossa mukana olevan virkamiehen kanssa. Julkishallinnon satojen miljoonien vuotuinen IT budjetti on ylivoimaisesti suurin markkinatekijä, käytännössä julkishallinto pyörittää pitkälti koko IT palvelusektoria ja suurelta osin myös projektipuolta. Nykyisessä hankintamallissa hankinnat on keskitetty Hanselille ja niputettu yhteen suuriksi miljoonahankkeiksi. Taikasanat toiminnan takana ovat toimittajasuhteiden selkeyttäminen, ostojen keskittäminen ja puitesopimukset. Käytännössä tätä Suomen suurinta IT työllistämisen “määrärahaa” pääsee jakamaan vain muutamat kaikkein suurimmat yritykset ja näiden megamarkkinoiden takana mikro- ja PK yritykset taistelevat kynsin hampain niistä rippusista, mitä tämän jälkeen koko alan markkinoista jää jäljelle. Julkishallinto rahoittaa suoraan suurimpien IT tavaratalojen kasvua ja maailmanvalloitusta, jossa suomalainen IT-työ tyylikkäästi ulosliputetaan omistaja-arvon kasvattamisen kultaisella tiellä.

Helsingin Sanomissa 3.2.2006 olevan uutisen mukaan TietoEnatorin tavoitteena on siirtää 40% työvoimasta halpatyövoiman maihin, nykyinen tilanne on uutisen mukaan 1200 henkeä, eli 8% työvoimasta. Käytännössä tämä tarkoittaa 4800 työpaikan vähennystä Suomessa.

Talouselämä 1/2006 (13.1) mukaan Accenturen pohjoismaisissa projekteissa halpatyön osuus oli puolitoistavuotta sitten 5-6%, nyt 30%. Tällä halpatyön kasvuvauhdilla viimeinenkin IT insinööri saa Suomessa kenkää ennen vuotta 2012. Nokian uutinen siirtää Enterprise Solutions yksikön tuotekehitystä “lähemmäksi markkinoita” pitäisi viimeistään karistaa haaveet siitä, että Suomen kilpailukyky olisi jotenkin automaattista tuotekehityksessä. Näin siis yritys, jonka toimintaideologia on “Connecting People”, eli toimintojen fyysisellä sijainnilla ei pitäisi olla merkitystä.

Keskustelussani tämän virkamiehen kanssa esiin nousi hyvin nopeasti sanat “kannattavuus”, “tehokkuus” ja “kilpailukyky”. Lienee jo selvä asia, että IT alan peruspalvelutuotanto, kuten ylläpito, valvonta, helpdesk jne. ovat tässä maassa tuhoon tuomittuja ja olen itsekkin sen osalta jo alistunut globaalien markkinoiden armottomaan tahtoon, IT insinööri saa Ostravassa kolmanneksen siitä liksasta, mitä täällä, joten se siitä. Bulkkipalvelutuotanto on kuitenkin vain yksi osa koko asiaa, eikä pienet osaamisvaltaiset suomalaisyritykset pysty tällä saralla edes kilpailemaan.

Bulkkituotannon ulkopuolelle jää kuitenkin valtavasti sitä kaikkein paraskatteisinta osaa:

  • Projektiosaaminen
  • Suunnittelu
  • Tietoturva
  • Testaus
  • Erityisratkaisut, kuten Open Source
  • jne.

Pieni osaamisintensiivinen yritys pystyy varmasti kilpailemaan kannattavuudessa, tehokkuudessa ja kilpailukyvyssä suurienkin yritysten kanssa, jos sille edes annetaan mahdollisuus päästä tasavertaisesti kilpailemaan.

Ei tarvitse nykytilanteessa paljoa ihmetellä sitä, miksei julkisella puolella ole edulliset Open Source ratkaisut paljoa yleistyneet, vaikka säästöjen nimiin vannotaan jokapuolella.  Kysyin suoraan, että miten voi olla mahdollista, ettei muutama vuosi sitten maailman korkealuokkaisimmaksi arvostettu suomalainen IT alan osaaminen muka pystyisi enään kilpailemaan niillä sektoreilla, joissa laatu ja osaaminen ovat massatuotantoa tärkeämpiä? Minne katosi korkean koulutustason tuoma etu, onko tosiaan niin, että voidaan lopettaa Suomessa koko IT ala kannattamattomana, vähän kuin sokerinviljely ilman tukiaisia? En saanut vastausta, kovin helppoja vastauksia ei taida edes olla olemassa.

Tiedän esimerkiksi itse pystyväni tarjoamaan omalla erityisosaamisalueellani varmasti eturivin laatutasoa varmasti halvemmalla, kuin yksikään iso IT tavaratalo jo yksinkertaisesti pienempien kiinteiden kustannusten faktasta johtuen. IT alan koulutusta, aina ruohonjuuritason kansalaisen ATK ajokortista lähtien, on lisätty kymmenessä vuodessa valtavasti ja melkein joka talouslehdessä gurut puhuvat tutkimus- ja tuotekehityspanostusten tärkeydestä julkista rahaa jaettaessa. Omistaja-arvoa maksimoitaessa tilanne on vain mennyt siihen, että joku muu, kuten yhteiskunta maksaa koulutuksen ja hyödyt saavat optio- ja osinko miljonäärit.

Koko ajan on IT alan työpaikkoja auki, joilla hankintaan viimeisimpien asioiden osaajia, kun toisessa päässä annetaan kylmästi monoa niille, joiden osaaminen pääsi töitä tehdessä aavistuksen vanhentumaan. Ilman paikallista osaamista suomessa pudotaan IT kehityksen ulkopuolelle ja jäljelle jää vain taito painaa reset-nappulaa ja soittaa tukinumeroon.

IT markkinoiden juokseminen bulkkituotannon ja henkilöstökustannusten perässä köyhdyttää IT alan ja todellinen innovatiivisuus, joka kykenee synnyttämään aitoa lisäarvoa ja tuottavuutta kuihtuu pikkuhiljaa olemattomiin. Ilmiö on talousajattelussa aika mielenkiintoinen, IT alan mantra sanoo, että uutta ei kannata lähteä luomaan, koska markkinat ovat epävarmoja ja kehittäminen riskialtista. Sama mantra sanoo myös, että parhaaseen tulokseen pääsee kopioimalla tai hyödyntämällä muiden jo tekemiä ideoita toisessa aallossa valmiilla kaupallisella tekniikalla (lisenssiprovisiot ja suljetut jatkomarkkinat) ja mahdollisimman pienillä henkilöstökustannuksilla, kun maksavat asiakasmarkkinat ovat jo syntyneet. Tämä yhtälö ei todellakaan anna tilaa muulle kuin  bulkkituotannolle, mahtaisiko olla uudenlaisen IT talouspolitiikan aika? Tämä pohdinta sopii lopettaa viimeisimpiin tilastoihin, joiden mukaan Suomi on euroopan johtavia ICT ulkoistajia (Tietoviikko 1.12.2006).

Tätä kirjoittaessa Valtionhallinnon työryhmä on miettimässä uudistusta Valtion yleisiin sopimusehtoihin (VYSE). VYSE ohjaa niin valtion, kuin kuntienkin IT hankintoja ja on siten kaikkein merkittävin ohjenuora pyöritettäessä 450 Miljoonan euron julkista IT pottia. Valtion ja kuntien IT hankintoja vaivaa selkeä kustannuspöhö, joka juontaa juurensa hankintamenettelyn ja ostotoiminnan puutteisiin. Ollaan tiukasti isojen toimittajien talutusnuorassa ja lypsettävinä, vaikka Open Source tarjoaisi parhaan mahdollisuuden ottaa menetetty kustannus- ja toimittajakontrolli takaisin.

VYSE työryhmän ensimmäinen muotoilu suhteessa avoimen koodin käyttämiseen oli seuraava: “16.2 Jollei toisin ole sovittu, tuotteeseen ei saa sisältyä avointa lähdekoodia. Toimittaja takaa, että mikäli avoimen lähdekoodin sisältymisestä tuotteeseen on sovittu, avoimen lähdekoodin käyttö ei johda siihen, että tilaajan muihin tietokoneohjelmiin sovellettaisiin avoimen lähdekoodin käyttöoikeusehtoja.” Perusteluna muotoilulle oli kuulemma pelko joutua julkaisemaan käytettyä koodia, mikä muodostaisi tietoturva-uhkan.

Tämä tietoturvaväite herätti asiantuntijapiireissä voimakasta kritiikkiä ja vastasin siihen itsekkin seuraavasti:

“Väite GPL lisenssin alaisen avoimen lähdekoodin muodostamasta tietoturvauhkasta on täysin perätön ja asia on täysin päinvastoin. Väite sisältää myös piiloväitteen, että suljettu koodi olisi jotenkin tietoturvallisempaa vain ja ainoastaan sen vuoksi, että lähdekoodia ei ole saatavilla. Tämäkin väite on täysin kestämätön. Tietoturvahyökkäysten kehittelyssä lähdekoodin saatavuus on täysin merkityksetön asia, vrt. Microsoftin tuotteisiin julkistetut lukuisat hyökkäykset, koska hyökkäysten suunnittelu ja kehittely tapahtuu suoraan konekielitasolla. Avoimen koodin parempi tietoturva perustuu mm. siihen, että ratkaisuja voidaan vapaasti antaa tutkittavaksi esim. yliopistoille tai asiaan perehtyneille tietoturvayrityksille ilman tekijänoikeus- tai lisenssirajoitteita, eikä selvitystyöhön tarvita ratkaisutoimittajan suostumusta tai myötävaikutusta. Avoimella koodilla on usein myös jonkinlainen kehittäjäyhteisö takanaan, joka takaa ratkaisutoimittajasta täysin riippumattoman resurssin arvioimaan koodin laatua ja ongelmia sekä tietysti myös korjaamaan ilmenneitä ongelmia. Suljetun koodin puolella mitään vastaavaa jatkuvan arvioinnin riippumatonta resurssia ei ole, vaan kaikki on yhden toimittajan laadunhallinnan takana. Suljettujen ratkaisujen toimittajat ovat normaalisti myös haluttomia paljastamaan mahdollisia tuotteissa ja ratkaisuissa piileviä ongelmia suojellessaan imagoaan ja julkisivuaan. Ongelmia paikkaillaan vasta sen jälkeen, kun asia on jo levinnyt jonkin ulkopuolisen tahon toimesta julkiseksi ja paikkaus on pakko tehdä. Vastaavia ongelmia ei avoimella koodilla ole johtuen ratkaisutoimittajasta riippumattomien resurssien olemassaolosta tai käyttömahdollisuudesta, riippumattomalla taholla ei ole tarvetta suojella kenenkään julkisivua.”

Jotta soppa olisi täydellinen, kommentoitiin VYSE ryhmästä eräälle asiaa kyselleelle taholle niin, että ko. pykälän tarkoitus oli pikemminkin sallia, kuin estää avoimen koodin käyttäminen. Enpä taida puhua samaa Suomea ko. pykälän laatijoiden kanssa. Joulukuussa 2006 aikaan saadusssa uudemmassa versiossa sanamuoto oli jo aikalailla lieventynyt, mutta epäluulo avointa koodia kohtaan paistoi edelleen läpi. On se vaan kummalista, että taho, joka voisi vaatia mitä tahansa ehtoja toimittajilta syö kaupallisten tahojen kädestä kuin lammas eikä näe avoimen koodin asiakkaalle antamaa ylivoimaista määräysvaltaa suljettuun ratkaisuun nähden ja samaan aikaan koitetaan kikkailla kaiken maailman key escrow kuvioiden kanssa. VYSE työryhmä sai odotetusti jatkoajan, joten jään odottelemaan uusia versioita.

Yksi Open Source vs. Suljettu maailma kamppailun kulmakivistä on dokumenttiformaatti. Microsoft nousi itse aikanaan valtiaaksti juuri Officen ja työpöydän kautta tarjoten yhteensopivan ratkaisun. Julkishallinnon valtavassa byrokratiakoneistossa asia pääsee oikeaan mittasuhteeseen, se on sanamukaisesti miljoonan taalan kysymys missä muodossa tietoa siirrellään ja tallennetaan. Coss:in seminaarissa 15.8.2007 Oikeusministeriö esitti kustannuslaskelmia niistä säästöistä, mitä Open Officeen siirtymisellä on saavutettu (sekaympäristö: 8500 Open Office käyttäjää, 1500 MS lisenssiä), summa oli miljoonan verran verorahaa joka vuosi! Voi vain uneksia mitä kustannussäästöjä syntyisi laajamittaisella avointen ratkaisujen hyödyntämisellä. Seminaarissa Valtiovarainministeriön Olli-Pekka Rissanen kiiruhti korostamaan eri ministeriöiden välisiä eroja ja vetosi mm. siihen, että jo aiemmin tehdyt järjestelmäratkaisut vaativat MS formaattien käyttämistä. Jep, jep, kun pää on kerran pudotettu lenkkiin, voi aina perustella uutta liekanarua vanhoilla synneillä, kukapa niitä tuhlattuja verorahoja nyt laskisi. Vääntö dokumenttiformaateista sai kliimaksinsa 20.8.2007 käydyssä Suomen Standardoimisliiton kokouksessa, missä oli tarkoitus päättää Suomen kanta Microsoftin “open”XML:än (ooXML) nopeutettuun standardointiin. Äänestyksessä nopeutettua prosessia vastusti ja samalla kannattivat jo olemassa olevaa avointa vaihtoehtoa (Open Document Format) mm.: Nokia, IBM, Novell, Coss, Elinkeinoelämän keskusliitto, Kansalliskirjasto- ja kansallisarkisto, Opetusministeriö, Oikeusministeriö ja Vihreät. Microsoftin puolella taasen olivat mm. TietoEnator, WM-Data, Nordea, Valtiovarainministeriö ja Kauppa- ja Teollisuusministeriö. Kannat olivat niin sekaisin, että Suomi ei lopulta julkaissut kantaansa asiaan, eikä siten ottanut osaa kansainväliseen äänestykseen, jossa ooXML kaikeksi onneksi torpattiin. Tämä yksittäinen äänestys ei Microsoftia tietysti pysäytä ja ooXML tulee aikanaan riesaksi, kun myyntitykit suu vaahdossa puhuvat Microsoftin tukevan avoimia vaihtoehtoja ja julkishallinnossakin voidaan väittää tuettavan avoimia standardeja, tosin ilman verosäästöjä tällä kertaa.

ooXML äänestyksen ympärillä käytiin melkoinen kulissientakainen likainen sota, naapurimaassa voideltiin rahalla, etelämmässä vastustajia kiellettiin osallistumasta kokoukseen jne. Suomen ooXML vääntö sai oman hämärän tahransa, kun muutama viikko em. äänestyksen jälkeen koeajalla ollut SFS:n työntekijä, joka oli ollut äänestyskokouksen puheenjohtaja ja joka itse vastusti ooXML:än hyväksymistä siihen liittyvien teknisten epäselvyyksien takia, sai yllättäen monoa juuri ennen koeajan päättymistä ilman sen kummempia perusteluja. Uskokoon kukin mitä tahtoo, mutta enpä kauheasti hämmästyisi syy yhteyttä. Toinen mielenkiintoinen tausta asiassa oli ja on, että standardia puoltaneet ministeriöt eivät ao. kokouksessa, eikä julkisessa sanassa sen jälkeenkään ole esittäneet mitään perusteluja vankan näkökulmansa tueksi.

ooXML ISO kähminnän viimeinen näytös saatiin päätökseen keväällä 2008, kun valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies Aki Siponen nuiji pöytään Microsoftia puoltavan kannan. Kokouksessa esitettiin hyvinkin voimakkaita perusteluita hyväksymistä vastaan, mutta Siposen mielestä keskeiset käyttäjäorganisaatiot olivat oikeaa (!) mieltä asiasta. Suomessa sitten jaksetaan kantaa julkishallinnon puolella huolta monopoliasemassa olevan jenkkiyrityksen pärjäämisestä, olisikohan taas yksi uusi yhteiskuntasuhteiden johtajan paikka odottamassa eräässä yrityksessä?

11. Erään Open Source projektin tarina

Esimerkit ovat yleensä poikkeuksetta onnistuneista hankkeista, kun omasta mielestäni eniten oppii toisten tekemistä virheistä. Tässä erään Open Source idean tarina.

Loppuvuodesta 1999 innostuin kovasti muiden tietoturva-asiantuntijoiden tavoin Väestörekisterikeskuksen lanseeraamasta kansalaisvarmenteesta ja HST kortista. Alkoi näyttää siltä, että PKI olisi pian kaikkien ulottuvilla ja käytettävissä. Itse ymmärsin koko hankkeen Open Source ideologian pohjalta, eli tehdään hyvä ratkaisu, jolle on tekijöiden puolelta tarve olemassa ja tarjotaan se sitten vapaasti myös muiden käyttöön. Kaikki näytti hyvältä, tarvittiin vain n. 300 silloista markkaa maksava kortti ja noin satasen maksava yksinkertainen kortin lukija. Koska koko hanke oli mielestäni niin lähellä Open Source maailmaa, ajattelin heti ratkaisun siirtämistä Linuxin päälle. Uskoin VRK:n antavan innokkaasti kaikki tarvitsemani tiedot, koska heillä oli kuumeinen tarve saada megaluokan investoinnilleen käyttäjiä ja he myös innokkaasti mainostivat etsivänsä HST kortille sovellutuksia ja käyttökohteita. Ryhdyin siis selvittämään asiaa ja varsin nopeasti kävi ilmi, ettei suomesta saanut kortinlukijaa, joka tukisi suoraan linuxia, kaikki “hyllymallit” oli tehty vain Windowsia ajatellen. Tämä ei paljoa hätkähdyttänyt, koska olin pari vuotta aiemmin koodannut paljonkin sulautetuille laitteille, päätin vain valita kohtalaisen suuren markkinaosuuden omaavan valmistajan laitteen, joka olisi mahdollisimman edullinen ja yksinkertainen sekä koodata tarvittavat ajurit itse. Valinta päätyi Utimaco:n Card Man-nimiseen sarjaportti laitteeseen. Olin jälleen täysin varma, ettei Utimaco:lla olisi mitään sitä vastaan, että joku tekisi heille ilmaisen palveluksen ja porttaisi heidän laitteensa linuxille.

Varsinainen ideani oli saada OpenSSH autentikointi tehtyä HST korttia vastaan. Olen lähinnä vain harraste koodari, joten ajattelin heti perustaa Open Source projektin idean ympärille ja tarjota valmis, helppo ja dokumentoitu rajapinta HST korttia ja kortinlukijaa vasten ja antaa viisaampien auttaa varsinaisen OpenSSH osuuden koodauksessa. Postasin ajatukseni asiaankuuluviin News ryhmiin ja sain heti yliopistoista innostuneen vastaanoton. Koodareita löytyisi heti viemään asiaa eteenpäin jahka saisin oman osuuteni valmiiksi ja jakeluun.

Varsinaiset vaikeudet alkoivat oikeastaan heti, kun aloin esittämään koodaamista varten tarvitsemiani tarkkoja kysymyksiä. HST spesifikaatiot, joita oli netistä VRK:n sivuilta ladattavissa olivat lähinnä puutaheinää ja täysin hyödyttömiä. VRK oli periaatteessa kyllä oikein myötämielinen hankkeelleni, mutta he eivät oikeastaan tienneet koko HST kortistä mitään, kaikki varsinainen tieto tuntui olevan Setec:llä. Se mitä tarvitsin, oli tarkka speksi siitä protokollasta ( = heksadesimaali komentoja kortille ja kortin antamat vastaukset), jolla kortin kanssa jutellaan. Kukaan ei halunnut tätä spesifikaatiota antaa ja sain kysellä sähköpostilla likipitäen koko protokollan läpi yksitellen tipoittain eräältä Setecin koodarilta, jonka sähköpostiosoitteen lopulta sain ihmeteltyäni nihkeää suhtautumista julkisrahoitteisen hankkeen tietojen saamiseen. Vaikka sainkin loppujenlopuksi kaiken mitä tarvitsin, ilmassa alkoi olla sellaista tuntua, että kaupallinen toimija (Setec) halusi pitää visusti kaikki ulkopuoliset poissa omasta hiekkalaatikostaan älykorttien hovihankkijana ja osaajana, vaikka kyseessä olikin julkinen hanke.

Toinen yllätys tuli Utimaco:lta. Siellä ei tuntunut kellään olevan hajuakaan, mitä Open Source hanke tarkoitti ja asiaa palloteltiin aikansa sinne tänne. Kun vihdoin sain viestini läpi “olen tosiaan oikeasti porttaamassa teidän laitetta linuxille, eikä maksa mitään”, minulle tarjottiin omakustanneopintomatkaa jonnekin Eurooppaan, missä kaikki Utimacon laitteiden koodi tehtiin. Kiitin kohteliaasti ja totesin, etten tarvitse mitään opiskelua, vaan tarkat speksit siitä, miten teidän lukijanne toimii, eli ne heksadesimaalikomennot, joilla lukijaa ohjataan (virta päälle/pois, kortti sisällä/ulkona, alusta jne.). Taas alkoi samanlainen “ei näitä nyt voi oikein antaa” pallottelu ja sain jälleen lypsää tietoja yksitellen sähköpostilla eräältä euroopassa majailleelta Utimaco:n koodarilta. Tietojen antamisen ehdoksi Utimaco halusi tarkat salassapitositoumukset (NDA) ja ehdon siitä, että en saa levittää koodia (huh!). En olisi todellakaan suostunut moiseen, mutta sitten minulle luvattiin, että lähdekoodi ilmestyisi heidän jakelemanaan jonnekin Utimaco:n webbisaitille, josta kiinnostuneet voisivat sen sitten ladata ja päätin jatkaa hanketta.

Kun vihdoin pääsin koodaamaan, syntyi ajuri ja demo, jolla tein linuxissa komentorivillä annettavan syötteen digitaalisen allekirjoituksen HST kortilla, parissa viikossa. Siihen se lysti sitten loppuikin, en koskaan löytänyt koodiani mistään Utimaco:n sivulta tai edes mitään mainintaa missään, että sellainen olisi tehty. Yliopistoihmiset kyselivät vielä jonkin aikaa kiinnostuneena hankkeesta, mutta jouduin vastaamaan kaikille, että koodi kyllä löytyy, mutta en saa antaa sitä.

Tämä hanke opetti ainakin muutamia tärkeitä huomioita Open Source hankkeesta:

Open Source hanke, joka liikkuu sulautetussa maailmassa epäonnistuu melko varmasti laitevalmistajien varjellessa mustasukkaisesti yksinkertaisimpienkin laitteidensa tietoja ja vaatiessa Open Sourcen vastaisia sopimusehtoja

  1. Isot kaupalliset toimijat eivät pääsääntöisesti ymmärrä Open Source kehitystä
  2. Open Source kehitystä ei helposti ymmärretä reittinä levittää ratkaisuja, joille halutaan saada kriittistä massaa taakse. HST hankkeessakin etsittiin koko ajan suuria kummpaneita ja muita kaupallisia toimijoita, joiden toivottiin vievän hanketta eteenpäin. Eipä ole tästäkään hankkeesta enää viimevuosina kuulunut mitään
  3. Hyvä Open Source idea herättää verkossa nopeasti vastakaikua ja kiinnostusta, ts. se palvelee riittävän suuren tietokoneen käyttäjäjoukon akuuttia tarvetta
  4. Hyvä Open Source idea on harvoin täysin uniikki, ts. verkosta löytyy lähes varmasti jotain mikä sivuaa omaa hanketta ja nopeuttaa sen kehitystä. Näin oli myös tässäkin hankkeessa.

12. Voiko Open Sourcea tekemällä rikastua?

Palkka se kuuluu koodarillekin ja jokaisen liikeyrityksen tavoitteena on tuottaa vähintäänkin kohtuullinen voitto, jotta investoinnit ja elintila saadaan turvattua. Itsenäisiä yrittäjiä kiinnostaa myös varmasti, kannattaako lähteä Open Source kelkkaan omine ideoineen. Kappaleessa 4. löytyy lukuisia syitä, miksi monet Open Sourcea älykkäästi hyödyntäneet yritykset ovat menestyneet, toisaalta samassa kappaleessa todetaan myös, että itse Open Sourcen ohjelmistojen tekijät eivät ole niinkään menestyneet taloudellisesti. Kysymys ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoinen ja sitä joutuu pohtimaan väkisin hiukan laajemmasta näkökulmasta.

12.1 Ohjelmistobusineksen luonneanalyysiä

IT kupla näytti hyvin IT teollisuuden ja innovaatioiden todellisen luonteen: “Imaginaarisilla ratkaisuilla yritettiin tehdä surrealistisia voittoja olemattomilla asiakkailla naurettavassa ajassa”. Kaikki pelasi ja pelaa uusien innovaatioiden kohdalla edelleen pelkillä mielikuvilla (Powerpointware). Tällaisessa maailmassa uudet ideat ja alkeellisetkin beta versiot pitää saada nopeasti suojattua vahvalla tekijänoikeussuojalla. Suojaamisella pohjustetaan mahdollisuuksia saada keskeneräinen ratkaisu myytyä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kovaan hintaan. Rahaa tehdään mm. seuraavasti:

  • Myydään lisenssioikeus isolle ratkaisutoimittajalle
  • Myydään koko yritys kaikkine ideoineen isolle ratkaisutoimittajalle
  • Myydään ratkaisu kaikkine oikeuksineen isolle ratkaisutoimittajalle

Iso ostaja toimii tässä täysin riskisijoittajan tapaan, ts. ostetulle ratkaisulle ei voida antaa mitään hengissäsäilymisennustetta ja kaikki perustuu oletuksiin. Mikäli uusi riskisijoitus osoittautuu hyväksi ja sen perusteella saadaan kohtuullisessa ajassa jotain valmista massamarkkinoille, voi ostaja (kehittäjä, sijoittaja jne.) ehkä saada rahansa takaisin hyvällä preemiolla. Suuren yrityksen näkökulmana on toki myös vahvistaa asemaansa mahdollisia kilpailijoiden tekijänoikeussyytteitä vastaan vahvalla omalla tekijänoikeussalkulla. Tässä mallissa pyritään epätoivoisesti arpomalla löytämään uusi “Killeri Applikaatio”, joka tarjoaisi suurille massoille jotain heidän normaaliarkeaan koskettavaa, jotain mikä loisi arkeen uusia rutiineja vähän niinkuin kännykkä ja tekstiviestit.

Kyllä on busineksen tekeminen tässä kohtaa kokenut mielenkiintoisen evoluution, montakohan lenkkitossua olisi lopulta valmistettu ja myyty, jos Niken perustaja olisi lyönyt rahoiksi pelkällä Powerpoint esityksellä siitä, miten tossuja voisi teettää halvalla alipalkatuilla työntekijöillä ja markkinoida urheilutähdillä. IT ala ei muuten ole ainoa pää pilvissä liihotteleva tarinatori, Bio-alan kupla alkaa jo rakoilla (esim. HS 13.1.2006) ja ekonomistien BKT-laskelmat suomen tulevien vuosien kehityksestä tarvitsevat kuumeisesti ihmettä, jonka varaan heittäytyä. “Ota rahat ja juokse” kapitalismi taitaa olla päivän sana, itse olen tosin näinäaikoina useaan otteeseen palautellut mieliin vanhoja opiskeluaikojen kursseja, kuten “Konkurssin ennustaminen” ja “Kasvu, Kannattavuus ja Rahoitus”. Lisälukemistoksi suosittelen kirjaa “Kuplaa rikkaampi” (ISBN: 951980725X).

Uusi edelliseen kehitysmalliin liittyvä mielenkiintoinen ilmiö ohjelmistomarkkinoilla on suurten yritysten, kuten Microsoft ryhtyminen business enkeleiksi. Iso yritys antaa potentiaaliselle pikkuyritykselle teknologiaansa käyttöön joko perinteisesti lisensoimalla tai osakevaihdolla. Teknologia voi olla yrityskaupoilla yms. laariin kertyneitä patentteja tai oman tuotekehityksen ideoita, joita isolla yrityksellä ei itsellään ole kiinnostusta lähteä kehittämään eteenpäin (lähde: Digitoday). Malli on sijoittajalle täysin riskitön, koska pieni yritys ei voi tehdä saamalleen teknologialle mitään muuta, kuin yrittää saada siitä aikaan jotain valmista myytävää ja iso yritys varmistaa määräysvallan siitä, mitä ja miten asioita tehdään. Jos patentti on lupaava, voidaan business vielä varmistaa antamalla sama teknologia useammalle eri yritykselle yhtäaikaa ja sitten jäädään vain odottelemaan hedelmiä. Pahimmassa tapauksessa laajamittaisen ohjelmistopatentoinnin myötä tämä saattaa olla koko länsimaisen ohjelmistoteollisuuden tulevaisuuden kuva.

Toinen tapa tehdä softaa on edellistä jo paljon hitaampi ja vähemmän mediaseksikäs. Tässä mallissa yritys toimii tai on muuten läheisessä kontaktissa johonkin IT alan ulkopuoliseen toimialaan, esim. taloushallinta, teollisuuden erityisratkaisut, henkilöstöhallinto jne. Yrityksellä on ko. erityisalansa syvällistä osaamista ja valmiita asiakaskontakteja, esimerkiksi isompi yritys saattaa valmistaa itse tarvitsemansa ratkaisun, josta synnytetään uusi “Spin Off” yritys. Ratkaisu pyritään kehittämää itse loppuunasti ja tarjoamaan asiakkaille pitkälti kokonaispalvelupakettina. Koska ratkaisu syntyy tyydyttämään suoraan olemassa olevaa tarvetta ja kehitys tapahtuu hyvin lähellä loppukäyttäjiä, on ratkaisulle todennäköisesti olemassa jo vakiintuneet markkinat. Tällaisen yrityksen kasvumahdollisuudet ja markkinat liittyvät suoraan ko. erityistoimialan kasvuun ja kehitykseen. Tässä mallissa tehdään harvoin exponentiaalisia voittoja, koska rahat kerätään oikeilta loppuasiakkailta ja toisaalta riskinä on hyvänkin ratkaisun jääminen marginaalisen pienille markkinoille toimialasta riippuen. Tässäkin mallissa on perusteltua suojata ratkaisujen tekijänoikeudet, eikä Open Source mallilla välttämättä saavuteta ratkaisevia lisähyötyjä.

Kolmantena mallina otan vertailuun puhtaan Open Source kehityksen, joka yllätys yllätys, onkin kaikkein lähinnä oikeaa Killeri Applikaatiota. Aidosti menestyvää Open Source projektia ei edes synny, ellei se tarjoa suurille massoille jotain, mitä heillä ei ole ja mitä he ehdottomasti haluavat (vrt. kpl 3.). Open Source kehitys on kuin evoluutiota, jossa uudet ideat joutuvat heti alussa kilpailemaan loppukäyttäjien mielenkiinnosta ja vain parhaimmat saavat pienintäkään huomiota. Mikäli idea todella yrittää kiinnostuskymmyksen ja alkaa kehittyä konkreettisiksi ratkaisuiksi, kohtaa hanke toisen kriittisen pisteen, eli saadaanko sen taakse riittävä kriittinen massa loppukäyttäjiä. Menestyäkseen Open Source hanke joutuu vielä kohtaamaan monia haasteita, ennenkuin hankkeelle voidaan antaa hengissäsäilymisennustetta, kuten Andreas Schuldei ansiokkaassa OpenMind05 esityksessään toi esille. Hyvä idea voi myös helposti hajaantua useiksi eri projekteiksi, mikäli hankkeen hallinta ja koordinointi ontuu tai mikäli kehittäjien visiot ja ambitiot vain yksinkertaisesti erkaantuvat toisistaan.

Osallistuin erään kaupallisen Open Source ratkaisuja myyvän merkittävän kokoluokan kansainvälisen yrityksen myyntikoulukseen. Oli hienoa olla ensimmäistä kertaa tilaisuudessa, jossa suunniteltiin aidosti Linux pohjaisien ratkaisujen myymistä ja Open Source liiketoiminnan kehittämistä. Miinuspuolena tilaisuudessa olivat luutuneet ja vanhanaikaiset ajatukset myymisestä: softa on sellofaania, jota myydään powerpointeilla ja josta saadaan lisenssirahaa. On tietysti totta, että maailman suuren kokoluokan Open Source business lepää tällä hetkellä mitä merkittävimmissä määrin lisenssibusineksen päällä (Novell ja RedHat; päivityslisenssit), mutta olisi ollut mielenkiintoista kuulla puhuttavan jotain myös Open Sourcen tarjoamasta asiakkaan riippumattomuudesta ja vapaudesta ilman lisenssejä.

Suuren kokoluokan Open Source business on ottanut merkittävän askeleen kohti valmiiksi paketoituja erityisratkaisuja erityishintaan, mikä on perinteisen “käytä Linuxista mitä haluat” ajattelun vastaista. Jääkin nähtäväksi, miten nopeasti lisenssit ja rahalla saatavat suljetut komponentit ajavat itsensä DRM (Digital Rights Management) avulla sisään Linux alustalle. Juristien suurin päänvaiva on miten lähelle GPL koodia voidaan mennä joutumatta itse GPL:n alle ja tästä saadaan varmasti jonkinlainen oikeusratkaisukin jossain välissä. Toimittajat myyvät, mitä asiakkaat haluavat ostaa ja tällä hetkellä asiakas haluaa järjestelmänsä edelleen kivasti printatussa pahvipaketissa, lisenssihintaan ja höystettynä suurilla lupauksilla ja kauniilla Powerpointeilla.

Viimeisenä otan esille uusimman businesmallin aitoon Jenkkityyliin:

  • Yritys kerää ympärilleen riskirahalla ja suurella mediamarkkinoinnilla sopivat henkilöt
  • Luodaan mediassa imago uudesta huipputeknologian läpimurtajasta
  • Tehdään 3 – 5 vuotta tuotekehitystä jollain lähellä mainstream ratkaisuja olevalla, mutta sopivasti uudehkolla teknologia-alueella
  • Patentoidaan kaikki mahdollinen, mitä typerimmätkin aivoitukset
  • Kun patenttisalkku on tarpeeksi painava, lopetetaan loputon tuotekehitys, myydään rönsyt pois, annetaan insinööreille kenkää ja palkataan huippuluokan tekijänoikeusjuristit
  • Keskitytään haastamaan tai uhkaamaan haasteella kaikkia mahdollisia potentiaalisia tahoja patenttirikkomuksista
  • Luodaan patentoidun teknologian lisenssimaksukoneisto

Esimerkkinä ylläolevasta voisi olla vaikka Transmeta, jonka palveluksessa Linus Torvaldskin oli. Lisenssirahastuksella yritys voi päästä alkuinvestoinnin jälkeen kultasuoneen kiinni ilman käytännössä minkäänlaisia jatkopanostuksia. Omat tuotteet voivat hyvin jäädä puolitekoisiksi lupauksiksi, tärkeintä on patenttisalkun sijoittuminen sellaiselle alueelle, jota mainstream seuraavaksi hyödyntää. Asiaan antaa perspektiiviä Tilastokeskuksen tieto, jonka mukaan Yhdysvallat on maailman merkittävin Rojalti- ja lisenssimaksujen saaja. Kitarayhtye Dire Straits muotoili asian osuvasti eräässä kappaleessaan: “Money for nothin’ and chicks for free…”

12.2 Voittoa tuottava Open Source projekti?

Kun yritys miettii mahdollisuuksiaan Open Source maailmassa, kannattaa ensimmäisenä arvioida hyvin kriittisesti seuraavia näkökulmia:

  • Voiko Open Source nopeuttaa ratkaisevasti kehitystä, esim. voidaanko hyödyntää jo valmiita Open Source koodinpätkiä?
  • Kiinnostaako ratkaisu riittävästi, ts. saadaanko mukaan ulkopuolisia kehittäjiä?
  • Voiko Open Source avata ovet kriittiselle loppukäyttäjämassalle (vrt. Skype)?
  • Voiko jokin osa toiminnasta tai ratkaisusta saavuttaa ratkaiseviä hyötyjä Open Source mallista?
  • Voiko Open Source ohjata tuotekehitystä lähemmäksi aitoja loppukäyttäjätarpeita ja jopa Killer Applikaatiota?
  • Voiko Open Source hankkeeseen mukaan meneminen kehittää sellaista kriittistä osaamista, josta saavutetaan liiketoimintahyötyjä?
  • Voiko Open Source tuoda yritykselle julkisuus- ja imagoarvoa?
  • Voiko Open Source avata uusia palvelumarkkinoita jonkin projektin ympärille?

Mikäli Open Source avaa ovet kriittiselle massalle, ollaan jo löydetty Killer Applikaatio ja tämän mahdollisuudet muuttua taloudelliseksi voitoksi lienevät jo aika selviä. Joissain artikkeleissa (lähde: Tietoviikko 5/2006) on esiintynyt, että MySQL:lle jokaista tuhatta ilmaista latausta kohti syntyisi yksi laskutusta tuova asiakasprojekti, kun MySQL:n liikevaihto oli yli 30 miljoonaa euroa, voi huvikseen arvioida, minkäkokoinen kriittinen loppukäyttäjämassa täytyy olla MySQL:n Open Source busineksen takana. Vaikkei aivan Killeriä löydettäisikään, voi Open Source tarjota kriittisiä kustannussäästöjä tai nopeuttaa kehitystä ja markkinoillepääsyä. Useimmilla yrityksillä loppuasiakas ostaa enemmän kokonaispalvelua, kuin lisenssejä ja koodia, joten se, joka ensimmäisenä, parhaiten palvelee ja hallitsee loppuasiakasta, tekee voitot. Ohjelmistoalalla pelätään kopiointia kuin ruttoa, mutta todellisuudessa koodinpätkien hyödyntäminen ei noin vain ole kovinkaan helppoa. Juridisessa mielessä kaupallista plagiointia ehkäisee myös Open Sourcen omat lisenssimallit, esim. GPL, joka edellyttää myös niiden ratkaisujen lähdekoodin julkaisemista, joissa GPL alaista koodia on käytetty.

Alkuperäinen kysymys oli “voiko Open Sourcella rikastua?”, vastaus on mielestäni, että kyllä voi, mutta Open Sourcen evoluutio karsii kovalla kädellä epäonnistujat unholaan, eikä nopeita voittoja ole luvassa.

Mikko Puhakka totesi COSS seminaarissa 31.5.2007 että Wall Street analyytikot seuraavat aktiivisesti uusia Open Source yhteisöjä, koska niiden ilmaantuminen jonkin jo olemassa olevan kaupallisen ratkaisun tontille saattaa vaikuttaa ao. firmojen reittaukseen. Niin se on, rahapojat osaavat haistella uusia tuulia ja heikkoja signaaleja.
HS 11.10.2007 uutisoi näyttävästi Suomalaisen Jaiku mobiiliratkaisun myynnistä Googlelle. Nokian Vanjoki toteaa samassa jutussa, ettei Jaikulla ollut sellaista osaamista, mitä Nokialla ei jo olisi. Niinpä niin, Jaiku ei varmasti sisällä mitään uniikkeja koodialgoritmejä, uusia innovaatioita tai teknisiä edistysaskeleita, ei Google niitä ostanutkaan, vaan yhteisön, joka Jaikulle oli jo syntynyt. Yhteisöt, eli ekosysteemit, niinkuin Open Source ihmiset niitä nykyään kutsuvat, ovat kaiken ydin. Ekosysteemi verkottaa ihmiset, mutta myös kehittää verkostoja ja niiden haluamia ratkaisuja eteenpäin. Google maksoi hyvän hinnan jostain, mikä kehittyy kohti jotain osittain ennustamatonta. Aika näyttää miten käy,  mutta se on varmaa, että seuraava Killer App tai Google ilmiö syntyy varmemmin evoluution myötä, kuin insinöörin tutkimuslabrassa.

Tammikuussa 2008 jyrähti taas, MySQL myytiin miljardilla SUN:lle, nyt on viimeistään todistettu Open Source busineksella voitavan rikastuakin. MySQL olisi voinut rahastaa raakileena itsensä ulos tyypilliseen suomalaiseen tapaan jo heti alussa sopivalla pikkurahalla. On todella nostettava kavereille hattua siitä, että näkivät vaivaa yhtiön rakentamiseen ja kehittämiseen. Jokohan nyt avautuisi suomalaisille päättäjillekin avoimen koodin mahdollisuudet? Tuskinpa vain…

13. Open Source on investointi osaamiseen

Victor Van Reijswoud (Openmind 05) mainitsi tärkeäksi Open Sourcen ominaisuudeksi osaamisen lisääntymisen, tämä on yritysmaailmassa yllättävän vähän ymmärretty ja huomioitu asia. Valtava määrä tärkeää perustietoa ohjelmistojen toiminnasta, konfiguraatioista ja kommunikoinnista verkkoon tai toisiin laitteisiin piilotetaan erilaisten Wizardien ja käyttöliittymien alle. Wizardit ja käyttäliittymät puolustavat toki toisinaan paikkaansa esim. loppukäyttäjäpäässä, mutta tosiasia on, että ongelmien selvittäminen ja ratkominen on erittäin vaikeaa ilman kontaktipintaa ohjelmiston oikeaan toimintaan.  Käyttöliittymien virheilmoitukset ovat olemattomia, testaaminen ja debuggaus ei onnistu jne, ohjelma ei vain toimi ja käytännössä ei juuri muuta, kuin koneen tai ohjelmiston uudelleen käynnistys ole tehtävissä. Toinen ongelma käyttöliittymien kanssa on, että ne ovat erittäin epästandardeja ja vaihtelevat ohjelmasta ja ratkaisusta toiseen, vaikka ratkaisut tekisivät täsmälleen samaa asiaa. Kaupallisen ja Open Source ohjelmistoteollisuuden eroa tässä suhteessa voisi hyvin kuvata autotermeillä, kaupallinen puoli satsaa siihen, että ulkokuori ja vahapinta kiiltää hienosti, kun taas Open Source puoli enemmän siihen, että moottori toimii kunnolla ja luotettavasti.

Edellisen kappaleen huomioita voi hyvin kritisoida, että enään ei ole paluuta komentoriville ja “IT-kivikauteen” yms. Tämä on aivan totta, eikä tämä olekaan olennainen pointti tässä asiassa. Olen seurannut vierestä ohjelmistoprojekteja, joissa suurin osa rahasta ja resursseista on käytetty ratkaisun graafisen ulkoasun suunnitteluun. Tämä ei suinkaan ole sama asia, kuin käytettävyyssuunnittelu, joka pyrkii yleensä hyvin pelkistettyihin ja yksinkertaisiin (minimaalisiin) ratkaisuihin ja käyttötehokkuuteen. Erityisen selvästi tämä näkyy WWW sivujen suunnittelussa ja toteutuksessa, joissa erilaiset Flash tms. animaatiot voivat ehkä olla kivoja ensikertalaiselle, mutta häiritsevät viimeistään kymmenennellä käyttökerralla ja taatusti hidastavat varsinaisen sisällön (tiedon) etsintää. Varsinaiset tietokoneohjelmistot ja ratkaisut eivät tässä suhteessa ole mitenkään poikkeuksia WWW maailmasta, ts. karumman näköinen Open Source ratkaisu voi hyvinkin peitota kaupallisen ratkaisun käytettävyysvertailussa, puhumattakaan siitä, mitä ohjelmistolaatua konepellinalta löytyy. Kaupallisten ratkaisujen koodiin katsominen kun on yleensä ankarasti varjeltu salaisuus, kun taas Open Source puolella siihen pyritään kaikin keinoin kannustamaan. Tästä johtuen ulkoasu jää usein kaupallisen ratkaisun ainoaksi laatumittariksi myyjien “success stoorien” lisäksi.

Tuon näkökulmaa esille vielä case tapauksella, jossa asensin 3G puhelinta tietokoneen Internet yhteyttä varten. Kyseisessä puhelinmallissa (Sony Ericsson), puhelin näkyy tietokoneelle ulkoisena modeemina, jonka ohjaus tapahtuu perinteisien AT komentojen avulla. Ne meistä, jotka ovat pidempään tietokoneiden kanssa peuhanneita muistavat varmasti ajat, jolloin modeemien kanssa puuhatessa oman moodemimallin AT komennot kävivät hyvinkin tutuiksi. Oli helppo nähdä, jos jotain oli pielessä, tutkia ja testata asioita. Nykyinen upouusi 3G puhelin ei toiminnallisuudeltaan ole tässä suhteessa muuttunut miksikään, modeemi tottelee edelleen samoja vanhoja AT komentoja, mutta tässä kohtaa maailma onkin sitten muuttunut. Nykyinen hieno “Internet Connection Wizard” ei anna mitään mahdollisuutta nähdä modeemille lähetettyjä AT komentoja tai niihin saatuja vastauksia, mitään virheilmoituksia ei näytetä käyttäjälle saakka jne. Ylipäänsä koko ohjauskommunikaatio tietokoneen, puhelimen ja 3G verkon kanssa on täysin piilotettu. Hieno homma, jos kaikki pelaa heti kättelyssä täsmälleen oikein, huonompi juttu, jos jokin ei pelaakkaan niinkuin pitäisi. Puhelimen tai verkon testaaminen eri päätelaitteella, vaikka tavallisella terminaalilla on erittäin vaikeaa, eikä onnistu tavalliselta tietokoneen käyttäjältä, ainoaksi vaihtoehdoksi jää soitteleminen usein maksullisiin (yllätys yllätys) tukipalvelunumeroihin jne. Itse kaipailin kovasti puhelimen kanssa tapellessa vanhoja hyviä aikoja, jolloin käyttöliittymien taaksekin saattoi vielä nähdä ja päästä helposti perille siitä mitä oikeasti tapahtui. Voisin hyvinkin kuvitella tällä olevan jotain merkitystä myös tilanteessa, jossa ajetaan liiketoimintakriittisiä järjestelmiä ja ratkaisuja tai ollaan kiinnostuneita tietoturvasta.

Open Source projektina on pääsääntöisesti konsulttityötä. Asiantuntijatyö luo parhaimmillaan ympärilleen kumulatiivista osaamisen kehittymistä. Osaaminen kun ei jakaessa vähene kenelläkään, vaan päin vastoin kaikkien osapuolien osaaminen lisääntyy hankkeen edetessä. Toki tämä vaikutus on kaikilla projekteilla, mutta väitän vahvasti, että Open Source hankkeilla vaikutus on vielä merkittävästi suurempi johtuen mm.

  • Open Source ratkaisu on avoin, siinä ei ole suojattuja osia tai muuta salatiedettä, johon muut, kuin oikeuksien omistajat eivät saa koskea
  • Open Source ratkaisun käyttäjä on itse kiinnostunut ottamaan kokonaisuuden tiukemmin omaan haltuunsa, eikä ulkopuolisen tuen varaan lasketa niin paljoa. Kaupallisissa ratkaisuissa ollaan usein täysin riippuvaisia ulkopuolisesta tuesta, koska systeemiin ei useinkaan edes saa tai voi itse koskea
  • Kaikista menestyneistä Open Source hankkeista on Netti pullollaan tietoa ja ko. ratkaisun ympäriltä löytyy useita aktiivisisia keskustelufoorumeita. Tietoa ei pyritä salaamaan varjeltaessa konsulttibusineksiä, markkinoita tai mainetta, niin kuin kaupallisilla ratkaisuilla

14. Heikot signaalit

Toimintaympäristön muutos on kaikkien yrityspäättäjien huulilla, ei löydy sellaista päättäjää, joka ei mainitsisi muutoksen havaitsemista ja siihen sopeutumista kaikkien keskeisimmäksi johdon tehtäväksi.  Otin jo kappaleessa 1. esille liiketoiminnan vanhan totuuden, jossa niille jotka eivät kykene uudistumaan, luetaan nopeasti madonluvut. Toisaalta kun tarkastelee, miten niinkin paljon ansaintalogiikkaa mullistava asia, kuten Open Source ilmiö on jäänyt ICT päättäjiltä lähes täysin lapsipuolen asemaan ja nörttien salatieteeksi, ei voi muuta kuin vetää johtopäätöksen siitä, miten IT päättäjät ovat todellisuudessa hyvin vanhoillisia ja konservatiivisia. Uusia asioita pelätään, eikä muutosta todellisuudessa ymmärretä eikä hallita. Olen useassa kohdin artikkelia valottanut sitä, miten ICT palvelusektori rahastaa ostajapuolen, etenkin julkisen sektorin, halulla pelata “varman päälle”. Toisaalta IT ratkaisujen auditoijana olen myös nähnyt, miten mielikuvat ja todellisuus voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. ICT alalle sopiikin erittäin hyvin toteamus “image is everything”.

Allekirjoitan täysin muutama vuosi sitten paljon kansainvälistä kohua herättäneen “IT Doesn’t Matter” sloganin. Tämä on täsmälleen se toimintamalli, jolla suurin osa organisaatioista todellisuudessa toimii, ainoana tavoitteenaan vakioida ICT  ratkaisut ja kustannukset mahdollisimman muuttumattomaksi. ICT:llä alkaa olla väliä vasta sen jälkeen, kun on pakko hakea kilpailuetua luomalla jotain kokonaan uutta, uusia toimintatapoja, uusia asiakkaita, uutta palvelua ja rahat ovat äärimmäisen tiukalla. Kappaleen 4.1 esimerkki Virosta edustaa mielestäni tätä niukkuuden tilannetta, joka pakottaa luovaan toimintaan ja vieläpä kustannustehokkaasti. Kappaleessa 4. olen listannut useita erilaisia katalyytteja, joita Open Source mallin hyödyntämiseen voi sisältyä. Todellisuudessa näihin tarttuminen edellyttää aggressiivista halua saada kasvua ja vastauksien etsimistä perinteisen IT päättäjän staattisten näkökulmien ulkopuolelta. Aggressiivinen kasvu ja kilpailuedun hakeminen tarkoittaa aina myös riskinottoa ja totutun mallin ulkopuolelle astumista. Tämän voi kääntää myös kysymykseksi siitä, onko ICT organisaatiolle keskeinen strateginen voimavara ja mahdollisuus, vai  enemmän sivuroolissa oleva tukitoiminto? Agressiivinen kasvu voi myös tarkoittaa agressiivista kustannusten leikkausta palvelutason silti parantuessa ja kehittyessä, kuten on tilanne julkisella sektorilla. Perinteisistä ratkaisuista on turha etsiä kustannussäästöjä.

Microsoftin Euroopan johtaja Neil Holloway arvioi Helsingin Sanomissa  25.4.2006 Suomen kuuluvan Euroopan 2-3 kärkimaan joukkoon Microsoft käytössä, ei anna kovinkaan innovatiivista kuvaa maasta, jossa Linux on keksitty. Toivottavasti edes joku päättäjä joskus pysähtyy toviksi pohtimaan visiota siitä, millainen tilanne Suomessa olisi, jos Suomi olisi maailman johtava Linux ratkaisuita hyödyntävä maa ja johtava Open Source kehityksen keskus. Täällä saattaisi olla pari “Nokiaa” nykyistä enemmän. Suomen ICT markkinat pyörivät yli 80%:sti suurten pakettiratkaisujen ympärillä. Eräs Hankenin professori kohahdutti taannoin luentoyleisöä vertaamalla SAP toiminnanohjausjärjestelmää vanhaan neuvostoliittoon ja sen jähmeään byrokraattiseen suunnitelmatalouteen. Yleisön joukossa olleiden SAP konsulttien ja tietohallintopäättäjien mielikuva asiasta kun oli ollut täsmälleen päinvastainen, heille SAP edusti markkinoinnin luomien mielikuvien mukaisesti uutta ja dynaamista ajattelua. Saattoipa jonkun konsultin näköala hiukan avartuakin tuossa luentotilaisuudessa. Suuren pakettiratkaisun hankinnassa, oli sen nimi mikä tahansa, ollaan valmiita maksamaan huomattavia summia siitä, että saadaan valmiiksi mietitty ja määritelty mahdollisimman kiinteähintainen kokonaisuus, joka muuttuisi mahdollisimman vähän ja hitaasti. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ollaan jopa valmiita tinkimään omista toimintaprosesseista, maksamaan lisähintaa ja alistumaan pakettiratkaisun rajoitteisiin.

Pakettiratkaisuilla saavutetaan toki mittakaavaetuja, mutta yhdessä ICT osaamisen ulkoistamisen ja standardoinnin ihanteen kanssa, ne edustavat samalla myös puhtaimmillaan “IT Doesn’t Matter” ajattelua. Kilpailu kuitenkin kiristyy, eikä etumatkaa saavuteta tekemällä samoja asioita, samalla tavalla, samoilla pakettiratkaisuilla ja perusteettomilla kustannuksilla. Tästä löytyvät Open Source mallin mahdollisuudet niille, jotka osaavat niitä etsiä ja hyödyntää.

Väitän vahvasti, että koodaamalla seuraava pseudokoodinen IT-johtaja päästäisiin samaan lopputulokseen, kuin nykyisilläkin tietohallintojohtajilla:

Valitse ratkaisumyyjien seminaareissa eniten esiintyneet otsikot = 3 kpl;

valitse Gartner or mikä tahansa vastaava top 3 suositukset IT hallinnon tärkeimmistä hankkeista;
vertaa otsikot and suositukset;
valitse eniten mainittu or se kenen seminaarissa oli paras tarjoilu;

valitse Markkinajohtajat (ratkaisutoimittajat) = 3 kpl;

if Markkinajohtaja = ylivoimainen then valitse se;
else
if Markkinajohtaja = Microsoft or Markkinajohtaja = jokin aikaisemmin valittu then valitse se;
else
heitä noppaa Markkinajohtajien välillä;

valitse Markkinajohtajat (palveluntuottajat) = 3 kpl;

if Markkinajohtaja = ylivoimainen then valitse se;
else
if Markkinajohtaja = jokin aikaisemmin valittu then valitse se;
else
heitä noppaa Markkinajohtajien välillä;

end;

Mielenkiintoista ettei Suomen innovaatio huuruisessa mediakeskustelussa ole alettu vakasti pohtia, mitkä ovat innovaatiounelmien realistiset mahdollisuudet kasvaa ja menestyä täällä pohjolan perällä. Kotimarkkinat ovat pienet, eikä riskirahaakaan juuri nakkikioskeille heru. Pankkilainalla ei kukaan hullu lähde koodiaan vääntämään, eikä oikein kohtuupalkkaista koodariakaan, joka osaisi hommansa, tahdo löytyä. Suomi ottaa 6 – 0 turpaansa kustannustehokkuudessa Intialle, Kiinalle, Bangladeshille, Venäjälle jne. lista voisi olla loputon. On mielenkiintoista seurata vierestä, miten pienet yhden miehen firmatkin ostavat jo koodinsa sujuvasti maailmalta ja myyvät sopivalla katteella eteenpäin. Mielestäni ainoa innovaatioiden kehityksen muoto, joka pystyy kilpailemaan minkä tahansa halpatuotannon kanssa kustannustehokkaasti on Open Source ekosysteemit. Homma ei ole helppo, mutta isot pojat kuten Nokia ovat jo haistaneet mahdollisuudet ja pyrkivät innokkaasti “ulkoistamaan” kehitystään Internettiin. Saattaapa olla jopa niinkin, että Open Source on tulevaisuudessa viimeinen oljenkorsi säilyttää edes osa koodausosaamisesta (=työstä) täällä kotomaassa. COSS seminaarissa 31.5.2007 esitettiin useita näkemyksiä siitä, miten sellofaani ohjelmistotuotanto on kuollut, eikä sitä kukaan enää pysty toistamaan, Microsoft on viimeinen dinosaurus.

15. 201X

Tässä pitkän Open Source pohdintani viimeisessä kappaleessa heitän ilmaan jälleen muutamia ennusteita siitä, miltä tuleva maailma näyttää. Elokuussa 2009 uskon että Linuxilla on takanaan loistava tulevaisuus kuluttajien valintana. Linux lunasti kyllä teknisesti odotuksia, muttei koskaan tehnyt todellista läpimurtoa. Viimeisimpänä yrityksenä voi pitää miniläppäreiden valloitustaistoa 2008, joka kuivui nopeasti kokoon Microsoftin pantua laitetoimittajia ruotuun. Linux minit katosivat täällä linuxin syntymaassa niin nopeasti myyntipöydiltä, etteivät toimittajat ehtineet edes siivota markkinointimateriaaliaan. Itsekin jouduin tilaamaan Linux minini suoraan Saksasta, kun verkkokaupat vastasivat yksi toisensa jälkeen, että valitettavasti myynnissä ollutta laitetta ei enään saa. Tämä ei tarkoita, että Microsoft korjaisi potin, vaan sitä että koko työpöytäkäsite muuttuu vääjäämättömästi kohti thinclienttia ja selaimesta tulee koko käyttöjärjestelmä, Googlen Chrome on ensimmäinen todella vakava avaus tähän suuntaan. Arkkitehtuuripuolella siirrytään niinikään vääjäämättömästi kohti virtuaalista pilviperustaista tietojenkäsittelyä, missä kapasiteetti- kuin palvelutkin ostetaan verkosta suoraan tarpeeseen, eikä asiakaspää enää ole edes kiinnostunut millä alustalla tai teknologialla ne hyrrää.

Omia palvelimia tai konesaleja ole edes kustannustehokasta rakennella. Mobiilipuolella edetään niin ikään kohti geneerisiä alustoja, joihin voi verkosta ladata haluamansa sovellukset, onko se alusta sitten jokin Linux muunnelma, Googlen Android, Applen iPhone tai jotain muuta jää nähtäväksi, mutta taatusti nykyisenkaltaisien suljettujen valmistajakohtaisien ympäristöjen aika on ohitse. Aika pitkään Symbian onkin sinnitellyt, vaikka kehittäjät on jo pitkään todenneet sen olevan täysi susi. Open Source ei katoa minnekkään, vaan päinvastoin vahvistaa asemaansa ylivoimaisena kustannus- ja kilpailutekijänä, kontrolli vain siirtyy suurille palveluntuottajille, eli mitä sovelluksia ja palveluja annetaan millekin foorumille ja asiakassegmentille tarjolle, Nokian Ovi tai Applen iPhone kuvaavat varmasti koko palvelutarjonnan liiketoimintamallien lähitulevaisuutta.

Jään tämän kirjoituksen osalta nyt ohjelmistomaailman sivustakatsojaksi haaveilemaan täydellisestä maailmasta, jossa kuka tahansa voi napata pätkän koodia, kehittää sitä eteenpäin, laittaa uudelleen jakoon ja jopa tienata välissä elantonsa ilman juristeja, lisenssejä, patentteja, suljettuja formaatteja, tahallisia epäyhteensopivuuksia, suljettuja käyttöjärjestelmiä jne. jne. Maailmaa jossa loppukäyttäjä voi aidosti valita mielestään parhaiten tarpeet täyttävän ratkaisun, oli se sitten kenen tahansa tekemä, vapaasti kehittää käyttämäänsä ratkaisua eteenpäin yksin tai yhdessä muiden käyttäjien kanssa ja vapaasti jakaa uudistuksensa. Miettikääpä mitä tämä tarkoittaisi vaikka julkishallinnon verosäästöinä.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *